1. joulukuuta 2012

Raija Uosikkisen tonttu-ukot hyppelevät taas


Mieheni lapsuudenaikaiset Arabian matala ja syvä tonttulautanen ovat hieman naarmuuntuneet monen joulun saatossa. Ne ovat Raija Uosikkisen 1950-luvulla suunnittelemat. 
Otin vanhaa perinnettä noudattaen iloiset lautaset tänään esille astiakaapin ylimmältä hyllyltä ja tarjosin niistä lapsenlapselleni aamiaisen. Juuri leivotut ja koristellut piparkakut nakerreltiin myöhemmin... 
Nyt tontut saavat kuluneisuudestaan huolimatta olla aamiasseurana koko joulukuun ajan muistona ukista.


13. marraskuuta 2012

Kun Arvo Ylppö kuulusteli läksyjäni

Katselin juuri arkkiatri Risto Pelkosen haastattelua studio55:ssä. Hän kertoi 
legendaarisesta Arvo Ylpöstä.

Olin marraskuussa 1956 pari viikkoa arkkiatri Arvo Ylpön potilaana Helsingin lastenklinikalla päänsärkykohtausteni vuoksi, ja ohjelma toi mieleeni paljon muistoja. Ikäviin muistoihin kuuluvat monet tutkimustoimenpiteet ja minua sairaampien lasten voinnin seuraaminen. Mukavia muistoja ovat muun muassa hoitajien äidillisyys ja Arvo Ylpön välittömyys.
Normaalien osastokiertojen lisäksi arkkiatri kävi työpäivänsä päätyttyä itse juttelemassa pienten potilaittensa kanssa; minuakin hän kehui ahkeraksi koululaiseksi, kun tein läksyjä sairaalassa. Muistan hänen jopa kuulustelleen maantiedon tehtäviäni.
Arvo Ylppö kuunteli kanssamme myös radiouutisia, joissa oli esillä sekä Melbournen olympialaiset että Unkarin kansannousu. Eräänä iltana arkkiatri lainasi isäni pöydälle jättämän Urheilijan Joulu -lehden, jota selaili keskittyneesti. Ilmeisesti jokin artikkeli oli hänestä erityisen mielenkiintoinen, koska lehti jäi sille tielleen. 
Ruokavaliohoidokseni Arvo Ylppö ehdotti "buddingeja, buddingeja, paljon erilaisia buddingeja". Entä selvisikö päänsärkykohtausteni syy? Ei vielä silloin. Migreeniksihän vaiva myöhemmin osoittautui ja poden sitä edelleen.


Klikkaa kuvaa!

Yksi lapsenlapsistani syntyi ennen aikojaan ja häntä hoidettiin Helsingin lastenklinikan keskososastolla. Empaattisempaa hoitohenkilökuntaa en ole missään nähnyt. Lapsi selvisi hyvin ja on nyt ikäisekseen aika pitkä 10-vuotias. Arvo Ylppöä saamme kiittää nykyisestä keskoshoidon tasosta.

6. marraskuuta 2012

Porvoossa Ruotsalaisuuden päivänä 2011

Herra Vihtori Peltonen (kirjailija Johannes Linnankoski) oli Werner Söderströmin kutsumana toimittajana uudessa Uusimaa-lehdessä, jonka näytenumero ilmestyi joulukuussa 1894. Hän kirjoitteli artikkeleita muun muassa kieli- sekä torppari- ja työväenkysymyksistä.
Toimittaja Peltonen oli myös mukana perustamassa Porvooseen suomen-kielistä oppikoulua, joka aloitti toimintansa syksyllä 1895 Porvoon Suo-malaisen Yhteiskoulun nimellä (nykyisin Linnankosken lukio), sekä vuonna 1896 Porvoon Suomalaisten yhdistystä. Kuvassa yhteiskoulun ensimmäinen toimitalo.


Uuteen lehteen suhtauduttiin karsaasti, ivallisesti ja myös epäluuloisesti; varsinkin kielikysymys oli kiivaan kirjoittelun aiheena. Vuonna 1899 toimittaja Peltonen kirjoitti helmikuun manifestista rohkean pääkirjoituksen, josta seurasi lehden lakkauttaminen kuukaudeksi. Tämä tosin vain lisäsi lehden arvostusta ja suosiota.

2. marraskuuta 2012

Vaatimus- vai toivelista?

Lahjatoivomukset alkavat olla ajankohtaisia. Tässä pätkä parin vuoden takaisesta blogipostauksestani, joka käsitteli lasten kirjeitä joulupukille.
Kuluttajatutkimuksesta poimittua: Ensimmäisen toivomustyypin kirjeet esittelivät pitkän listan erinäisiä brändejä tai tuotteita. Tähän luokkaan kuuluvia toivojia nimitämme tavarataivaan tahtojiksi. Valtaosa kirjeistä kuuluu tähän luokkaan. Tyttöjen ja poikien kirjeitä on tässä ryhmässä melkein yhtä paljon, mutta pisimmät toivelistat löytyvät tyttöjen kirjeistä. Paikoin toiveet ilmaistiin jopa tuotekuvaston sivun, hinnan ja ostopaikan tarkkuudella. Kohde voi olla tietty brändi, väri tai malli, muu ei kelpaa...


Eräs suosittu tyttöjen harrastus näkyy pian 11-vuotiaan tyttärentyttäreni ottamassa kuvassa, jossa poseeraa hänen iso japanilainen muotinukkensa. Nukeista enemmän tässä linkissä:
http://www.taloussanomat.fi/kauppa/2007/12/16/kulutushysteria-nakyy-lasten-lahjatoiveissa/200731947/12

Joulupukin päätontun kommentti alemmassa linkissä: – Riipaisevinta suomalaislasten kirjeissä on se, kuinka paljon niissä pyydetään yhteistä aikaa koko perheelle. Kunpa perheet edes jouluna hiljentyisivät olemaan yhdessä ja tekemään aivan arkisia asioita. Menetettyä aikaa ei tarvitsisi korvata tavaralla, päätonttu toivoo.

26. lokakuuta 2012

Roosa on kaunis väri


Olen vuosina 2004-2012 menettänyt keuhkosyövälle mieheni ja rintasyövälle monta ystävääni. Viimeiset suru-uutiset kantautuivat Ruovedeltä ja tästä asuintalostani vain pari päivää sitten. Joitakin tuttaviani kamppailee parhaillaan rintasyövän kanssa. Muutama on onneksi jo parantunut. Siksi Roosa nauha. Kuvaamani rosa rugosa mieheni ja ystävieni muistolle.

20. lokakuuta 2012

Romureki vuodelta 1838 sai uuden elämän

Ruoveden tunnelmallinen kotiseutumuseo vietti kesällä 80-vuotisjuhlaansa. Museo perustettiin 1932, mutta esineiden keräilyn aloitti legendaarinen kunnanlääkäri Einar Palmén jo 1920-luvulla.
Minun virka-aikanani Ruoveden kotiseutu- ja museoyhdistys luovutti museon kunnan kulttuuritoimen hallinnoitavaksi. Vanhan Suur-Ruoveden alueelta museonmäelle siirrettyihin, 1600-1800 -luvuilta peräisin oleviin rakennuksiin on kertynyt satoja, myöhemmin Museoviraston tuella luetteloituja esineitä. Siinä hommassa minäkin olin mukana ja hauskaa oli.


Museon alueella olevasta katoksesta löytyi paljon myös kelvottomilta näyttäviä rekiä, jotka olivat saaneet hävitystuomion. Mieheni kiinnostui niistä ja entisöi kuvassa olevan, vuodelta 1838 peräisin olevan kaunottaren. En olisi uskonut tästä romusta mitään enää tulevan. Nykyisin reki on Viljamakasiinissa, joka on kunnan kesänäyttelytila. Klikkaamalla viereistä kuvaa saa käsityksen urakasta.

http://www.ruovedenkotiseutuyhdistys.fi/museotoiminta.html

Kuviosahalla on monta käyttöä

Meillä on vielä varastossa kuviosaha, jolla mieheni muotoili kirjaimia kyltteihin ja teki taitavasti Ruoveden vaakunatkin kunnan virastorakennusten ulkoseinille. Ruovedellä näkee paljon hänen töitään, mutta ne tarvitsisivat pian pientä pintaremonttia. 

18. lokakuuta 2012

Arabian punaiset mokkakupit

Äitini osti 1950-luvun alussa Arabian posliinisen mokkakahvikaluston, josta jäljellä on vain muutama kupponen asetteineen ja mukavat muistot hienoista hetkistä tuttavatätien kanssa. Arabian tuotteiden kuvia on netissä valtavasti, mutta yhtään tällaista mokkakuppisarjaa en löydä. Kuppi on pieni, jota ei kuvasta huomaa: halkaisija 50 mm ja korkeus 55 mm.


Kuvasin kupin ja sen seuraksi äitini kuppien kanssa käyttämän nekan. Sarjassa oli myös sokerikko, mutta se on eksynyt joukosta. Kupin pohjassa on kruunuleima kirkkaan kultaisena ja numero 81. Nekassa on himmeämmän kultainen kruunuleima ja kaiverrus R 015. 
Mochan satamakaupuki sijaitsee Jemenissä, Punaisen meren rannalla. Se oli ennen merkittävä kahvin vientisatama, jolta sai nimensä hieno, pienistä kupeista juotava mokkakahvi. Kahvia on viljelty yli tuhannen vuoden ajan Jemenin ylängöillä ja läheisessä Etiopiassa.

25. syyskuuta 2012

Kirkko keskellä kaupunkia


Porvoon paljon kokenut ja useita kertoja tuhoutunut myöhäisgotiikkaa edustava tuomiokirkko tapuleineen pilkottaa katukuvissa melkein kaikkialla. Sen vanhimmat osat ovat 1200-luvulta. Nykyinen ulkoasu on peräisin lähinnä vuosien 1414-18 uudelleenrakentamisesta.

Kuvat ovat viimevuotiselta retkeltämme. 
Vieressä Porvoon 600-vuotisjuhla-
postimerkkisarjaa omasta kokoelmastani.

24. syyskuuta 2012

Porvoon wanhan ajan tunnelmia



Asumme aika lähellä Porvoota, joten pienellä vaivalla pääsemme aina silloin tällöin piipahtamaan menneisiin aikoihin. Nämä ovat tyttäreni muistikortilta poimittuja, kuten muutkin uudemmat Porvoon kuvat. Aurinkoisena päivänä 22.9. oli väkeä paljon liikkeellä; kuvassa satunnaisia henkilöitä. Kirkossa vietettiin myös useampia häitä. Ensimmäisen kuvan viehko ovi avau-tuu Istraan.


Tässä viimevuotisella retkellä ottamani kuva. Punamultaisten ranta-aittojen kattojen katveessa on tehty kauppaa vuosisatojen ajan. Hansa-kauppiaat saapuivat laivoillaan jokivarteen keskiajan loppupuolella. Laivoihin lastattiin voita, kuivattua kalaa, puutavaraa, tervaa ja pellavaa. Porvooseen tuotiin eksoottisia herkkuja. Aitat palvelivat myös kahvin ja tupakan välivarastoina. Tänään aitat toimivat lähinnä yksityisinä asuin- ja varastotiloina.



Vuonna 1983 syntyi Helmi Porvoon Vanhaan kaupunkiin entisöijän intohimosta. Astuessasi sisään 1700-luvun lopun taloon vanha hovimestari Helmer toivottaa sinut tervetulleeksi. Makeat ja suolaiset leivonnaiset, hyvä kahvi sekä haudutettu tee ovat kaikki tarjolla juuri sinulle. Voit nauttia herkuista Runeberginhuoneessa, Rokokoohuoneessa, Salissa tai Sinisessä huoneessa. Jokainen huone on sisustettu omalla, ainutlaatuisella tavallaan. Alakerrassa on 50 asiakaspaikkaa. Helmi on Elämys, jota et unohda. Kuvasin Helmen sisäänkäynnin marraskuussa 2011. 

Antiikkia kaupassa


Kävimme Porvoon-retkellämme myös antiikkiliikkeessä, jossa oli paljon tuttua tavaraa. Hinnatkin olivat melko kohtuulliset. Antiikkikaupan tunnelmassa voisi viipyä vaikka koko päivän. Kauppias, jonka kanssa tässä keskustelen, oli mieliammatissaan ja tiesi paljon muun muassa keräilijöiden pikkutarkkuudesta. Heidän laatuluokituksensa yleensä määrittelee alan hinnat. Minä keräilen, tai paremminkin säilytän, eteen tullutta tavaraa vain historiallisesta mielenkiinnosta. Kävimme vuosia sitten samassa kaupassa, jonka silloin omisti persoonallinen vanhempi rouva. Hän vastasi kaikkeen: "Min en myy." Millähän hän mahtoi elää, kun osti vain. 

Aleksanteri ja Ulrika suklaan lumoissa

Porvoossa ovat vielä jäljellä kaikki vuoden 1809 valtiopäivien kokousrakennukset ja talo, johon Aleksanteri I seurueineen majoitettiin. 
Tässä tyttäreni ottamassa vähän liian valottuneessa kuvassa on talo, jossa asuivat Ulrika Möllersvärdin velipuolet. Talossa nykyisin sijaitseva Porvoon Pieni Suklaatehdas kertoo pakkauksissaan romanttista tarinaa, kuinka talossa useita kertoja vieraillut keisari ja nuori Ulla istuivat kynttilän-valossa maistellen hienoa suklaata, jota neidon kapteeniveljet olivat tuoneet matkoiltaan. Ostin puodista paksun ja rasvaisen suklaalevyn, jonka söin heti; oli siis herkullinen. Tuoteseloste kertoo sen kaakaopitoisuuden olleen 44 prosenttia ja papujen Vanuatusta.


Vanuatu koostuu 83 saaresta eteläisellä Tyynellä merellä. Siellä kaakao-pavut kasvavat ohuella, mutta rikkaalla vulkaanisella maaperällä. Vanuatun alkuperäismaitosuklaa tarjoaa vahvan ja ihastuttavan kaakaon maun. 
Siniset sanat ovat linkkejä.

Porvoon raatihuone huokuu historiaa

Vuoden 1809 valtiopäivillä raatihuoneen toisen kerroksen suuressa salissa kokoontui aatelissääty ja pienessä salissa porvarissääty. Talo peruskorjattiin valtiopäivien 200-vuotisjuhlien kunniaksi.

Raatihuone rakennettiin tanskalaissyntyisen Gotthard Flensborgin johdolla 1762-64. Hän tuli Suomeen Viaporin linnoitustöihin rakennusmestariksi ja siirtyi sitten Porvoon kaupunginarkkitehdiksi vastaten palaneen kaupungin uuden keskustan rakentamisesta. Raatihuoneen pääurakoitsijana toimi pormestari Gabriel Hagert, joka oli saanut valtiopäiviltä tukea ja Uudenmaan prikaatilta sata miestä rakennustöihin. Rakennus sai lopullisen muotonsa 1700-luvun lopulla. Porvoon museon käyttöön se luovutettiin 1896.

Otsikkokuva kokoelmastani: Yksi Porvoon 600-vuotisjuhla-postimerkeistä 1946.

22. syyskuuta 2012

Myllynkivet Porvoon Puistoaukiolla


Puistoaukion tarina alkoi 1837, jolloin Vuorikadun ja Kirkkokadun alkupäästä paloi 11 puutaloa.
Puistoksi tämän muokkasi kaupungininsinööri Georg Christiern, ja hänen toimestaan tänne kerättiin maaseudulta vanhoja myllynkiviä. Puistossa on myös säveltäjä Gabriel Linséniä esittävä rintakuva, josta kerroin jo aiemmin. Kuvat nappasi tyttäreni syysretkellämme.

Syyspäivä Porvoossa


Olimme tänään perinteisellä syysretkellä Porvoossa tyttäreni kanssa. Hän kuvasi blogiani varten Gabriel Linsénin muistomerkin ja 
näkymän Sillanmäeltä.
Gabriel Linsén tunnetaan parhaiten ihanasta Kesäpäivä Kangasalla -laulustaan.

Gabriel Linsén (1838-1914) oli paitsi säveltäjä, myös soittaja ja kuoronjohtaja, joka muutti Porvooseen 1865. Hän toimi Porvoon lyseon musiikinopettajana ja Porvoon suomalaisen kirkon urkurina.  Hänen vaimonsa Natalia Linsén oli Suomen ensimmäisiä naisvalokuvaajia, joka oli opiskellut valokuvausta Viipurissa. Hän johti myös kuoroa ja toimi sekä koululautakunnassa että rouvasväenyhdistyksessä. Linkissä lisää romanttisesta pariskunnasta.

10. syyskuuta 2012

Ruusunmarja on superruokaa nivelille. Päivitys

Kiulukat kypsyvät; nyt voin sitten itse kuivata niitä ja jauhaa ihmejauheeksi, kun kaupoista ei ole löytynyt. Juttu on kesältä 2011.
Kesätalomme keittiön hyllyllä on 40 vuotta sitten kuolleen anoppini ajalta maustepakkauksia, muun muassa nämä ruusunmarjajauheet. Toinen on OKA-tuote, toinen Pauligin. En ole hennonnut hävittää niitä aikoinaan, 
ja nyt ne ovat tunnelmallisia koristeita.


Ruusunmarjajauhe on terveystuote parhaasta päästä, oikeata superruokaa. Tässäpä uusimpia tutkimustuloksia, joissa luvataan apua nivelille:
Linkistä poimittu:
"Tanskalais- ja norjalaistutkijat ovat osoittaneet, että ruusunmarjajauhe helpottaa merkittävästi nivelrikkoa ja vähentää selvästi kipulääkkeiden tarvetta. Ruusunmarjajauhe helpottaa todistetusti tulehduksia ja kipuja sekä lisää merkittävästi liikkuvuutta ja parantaa kivusta kärsivien potilaiden elämänlaatua. Tutkijat ovat myös osoittaneet, että ruusunmarjajauheen vähentää soluvaurioita ja suojaa solukalvoa."

http://mb.cision.com/Main/99/9447973/147272.pdf

7. syyskuuta 2012

Kävelyllä Järvenpäässä


Jottei kaikki blogissani olisi niin eilistä, lisäilen tänne satunnaisotoksia lähialueeltani. Alkajaisiksi kuva Järvenpään urheilukentän parkkikselta; käynnissä jonkun koulun liikuntatunti. Kuva kertoo nykyisestä elämän-menosta - ja elintasosta. Tuollainen "kevari" ei ole mikään halpa vekotin.


Näin aurinkoista (ja kuvaushetkellä rauhallista) oli kävelykatu Jannella elokuun lopulla. Janne on entinen vilkasliikenteinen Sibeliuksenkatu (viralli-sesti vieläkin).
Kävelykatu on kaupungin sykkivä keskus, joka alkaa rautatieasemalta ja päättyy Tuusulanjärven Rantapuistoon. Jannen varrella voi käydä shoppai-lemassa erikoisliikkeissä, kuten vaikka Marimekossa ja Pentikillä sekä nauttia virvokkeita monilla terasseilla, joista yhden katolla Elviskin esiintyy (ainakin näyttää häneltä).

4. syyskuuta 2012

Luontoyhteys hoitaa masennusta ja kipuja

Tutkimusten mukaan luontoterapia ja luontoyhteys hoitavat masennusta ja stressiä sekä nopeuttavat sairauksista paranemista. Esimerkiksi leikkauspotilaat toipuvat nopeammin, jos ikkunasta avautuu puistomaisema. He tarvitsevat vähemmän kipulääkkeitä ja toipuvat nopeammin kuin seinää tuijottaneet.
Tuon luettuani sain palavan halun muuttaa takaisin maalle. Olen kipupotilas, ja vaivani ovat taas valloillaan kesän jälkeen. Turhaa valittamista tietenkin, kun on niin paljon asunnottomia ja huonokuntoisempia ihmisiä kuin minä. Tästä sain taas eilen muistutuksen, kun läheisen Invalidien koulutuskeskuksen nuoret tulivat vastaani vauhdikkailla pyörätuoleillaan rupatellen iloisesti Paralympialaisista. Mutta kuitenkin: kaipaan maalle.



Kuvat ovat mökkirannastamme ja läheiseltä Kautunharjulta Ruoveden selälle. Tuohon maisemaan on pian nousemassa omakotialue. En olisi uskonut, että tämäkin maisema muuttuu. Onneksi olkoon sinulle, jonka uusi koti tulee olemaan täällä.

http://www.mielenterveysseura.fi 

29. elokuuta 2012

Ruovesi ja Järvenpää inspiroivat

Ruovesi tunnetaan ehkä parhaiten Akseli Gallen-Kallelan erämaa-ateljee Kalelasta, mutta nykyisinkin siellä asuu vakituisina ja kesäasukkaina suuri joukko kuuluisia kulttuurin ammattilaisia, jotka vaalivat perinteitä ja haluavat myös luoda uutta; tämä kesä oli jälleen täynnä korkeatasoisia tapahtumia. Paikkakunnan harrastajataiteilijatkin ovat omaa luokkaansa. Kuvasin tähän Ruoveden vaakunasymbolin, upean kirkkovene Eevan, joka olisi haluttu rahdata Sevillan maailmannäyttelyn Suomen osastolle 1992. Paviljongin suunnitelleita nuoria arkkitehteja oli inspiroinut Ruoveden Helvetinkolu. Hanke kariutui kuljetusongelmiin.

Eevan on aikoinaan rakentanut Pekka Särkinen eli Särki-Pekka.
Se on kuljettanut n. 60 henkilöä, suurimpina pyhinä jopa 100.
15-hankainen Eeva on 20,3 m pitkä. Venekaunotar siirrettiin
Ruoveden kirkkomaalle Tuuhosen kylästä 1923.

Muutin reilut neljä vuotta sitten Ruoveden kulttuurikunnasta Järvenpään kulttuurikaupunkiin, joka tunnetaan parhaiten Jean Sibeliuksen Ainolasta. Ruovedellä näen rannaltamme Kalelan ja täällä Ainola on kivenheiton päässä. Sibelius kuului Tuusulanjärven taiteilijayhteisöön, joka sai alkunsa Juhani Ahon ja hänen puolisonsa Venny Soldan-Brofeldtin muutettua Tuusulanjärven rannalle Aholaan. Lähellä ovat myös Pekka Halosen Halosenniemi ja Aleksis Kiven kuolinmökki, eikä hänen syntymäkotiinsa Palojoellekaan ole pitkä matka. Alvar Aallon suunnittelema Villa Kokkonen on Järvenpään uusimpia kulttuurinähtävyyksiä.
Sibelius-Akatemian kurssikeskus Kallio-Kuninkala on yksi Järvenpään helmistä, jonka kotisivulla kannattaa pistäytyä ja katsella kuvagalleriaa.

27. elokuuta 2012

Kiulukoiden aikaan

Eliaksen yrttitarha on mukava sivusto kasveistamme Lönnrotin hengessä. Kaivelin sieltä vähän jutun juurta kuvalleni, jossa esiintyy kaupungin keskustassa marjova Rosa rugosa eli kurttulehtiruusu. Rosa rugosa on kuulemani mukaan tehokas tienvarsien ilmansaasteiden poistaja. Kurttulehtiruusun kiulukoiden käyttöä haittaa siementen runsaus, mutta ne kypsyvät aikaisemmin kuin monien muiden lajien. Rosa rugosaa kannattaa kerätä vähän syrjemmältä.


Kosmetiikassa ruusu puhdistaa, rauhoittaa ja virkistää ihoa. Höyrytyksiin, naamioihin, kasvovesiin, voiteisiin ja kylpyihin voidaan käyttää tuoreita ja kuivattuja lehtiä, terälehtiä ja marjoja. Eteeristä öljyä käytetään hajuvesissä ja aromaterapiassa mm. masennukseen ja ahdistukseen.

Ruusunmarjajauheesta:
http://outi-autio.blogspot.com/2011/06/ruusunmarja-on-superruokaa-nivelille.html
Tästä avautuu portti Eliaksen yrttitarhaan:
http://www.tts.fi/Eliaksenyrttitarha/kasvit/ruusu.htm
Ohjeita:
http://www.simolanrosario.com/artikkelit/ruusunmarjat-2.html

19. elokuuta 2012

Matti Mullon kylvö alkoi Vähästäkyröstä


Sukututkimusta tehdessäni oli suurena apunani jo aiemminkin mainitsemani vilppula.com -sivusto. Pohjalaisella perusteellisuudella koottu valtaisa tietokanta on ehtymätön. Siellä on julkaistu myös vähäkyröläisen esi-isäni Matti Mullon jälkeläiset 
1500-luvulta tähän päivään; yli 13.000 henkilöä puolisoineen. Sukututkimus on useille jonkinlaista nimien kalastelua, ehkä osittain minullekin. Tuttujen, kaukaistakin sukua olevien henkilöiden löytäminen lisää harrastuksen kiinnostavuutta. Juurien kultaamiseksikin sitä kutsutaan. 

Matti Mullon suoriin jälkeläisiin kuuluvat monien joukosta poimimani Fredrika Runeberg, Kaarlo ja Emilie Bergbom, Juhani Aho, Kersti Bergroth, Pentti Saarikoski, Jorma Ollila, Paavo Lipponen jne. Näistä useimmat kuuluvat myös Sursilleihin. On kai kuitenkin oltava samaa mieltä sisareni kanssa siitä, että kaikki suomalaiset ovat sukua keskenään ja lopulta koko ihmiskunta.
Kulttuurinimet oli mukava löytää siksikin, että Pentti Saarikoski oli yksi nuoruuteni idoleista. Juhani Ahon lastut ovat aivan ihania, samoin Kersti Bergrothin karjalaismurteiset teokset.
Fredrika Runeberg veti minua erityisesti puoleensa, kun järjestimme Ruovedellä kulttuurisihteeriaikoinani 2-3 Runeberg-aiheista tilaisuutta vuodessa (perinne jatkuu). Fredrika nouseekin joukosta ehdottomaksi suosikikseni; hän käsitteli kaikissa teoksissaan naisen asemaa kriittisesti.

Kuvan kirjan esittely:
http://www.tammi.fi/kirjat/-/product/no/9789513150976;jsessionid=EAF436160C369397E5BAA82167269ED2

Ahon lastuja: http://www.biomi.org/aho/

18. elokuuta 2012

Sähköä ilmassa


Luin äskettäin Christer Sundqvistin ja Mustikkatytön blogipostauksia otsikon aiheesta. Olen aina uskonut sähkön ja kännyköiden terveyshaittoihin. Tietokoneen näytön värinä taas aiheuttaa tutkijoiden mukaan muutoksia aivosähkökäyrään ja voi laukaista herkille migreenikohtauksen. Klassinen migreeni on oma riesani.
Kuvani on elokuisesta ilotulituksesta. Samalta taitaa aivoissani näyttää, kun olen aikani tässä koneen ääressä istuskellut. Koululääketiede ei toistaiseksi myönnä sähkön tai tietokoneiden ja puhelinten säteilyn aiheuttavan ongelmia Suomessa. Kannattaakin valita sanansa, kun menee oireitaan valittamaan; luulosairaan kirjoihinhan sitä helposti joutuu. Joskus on ollut toisinkin: 1970-luvulla sain työpaikkalääkärin todistuksella vapautuksen mainososastomme reprokameran käytöstä, koska sain sen välkynnästä migreenikohtauksia.

1. elokuuta 2012

Olympiamuisto tämäkin: Suuren Tapsan polvella 1958

Tapio Rautavaara ja
Assi Nortia elokuvassa
Salakuljettajan laulu
Katkelma päiväkirjastani, 
jota pidin 12-vuotiaana
"1.3.1958. Olin juuri tullut tänne Maija-tädille Tiutiseen hiihtolomalle isän kanssa, kun kuulin, että täällä on Rautavaara-juhla. Se alkoi Työskillä klo 20.15, kun Tapsa, Topi ja Ritala myöhästyivät 15 minuuttia. Meillä oli hyvin hauskaa. Siellä soitettiin, laulettiin, kerrottiin vitsejä ja muuta. Tapsa ampui jousella maaliin, ja minä ihmettelin, kuinka hyvä ampuja hän on. Illalla, kun se juhla loppui, tulivat esiintyjät Maija-tädille kylään. Tapsa jutteli isän kanssa, ja muut soittelivat levyjä. He olivat täällä autolla, jota haitaristi Ritala ajoi. Kun Tapsa puristi kättäni, hän rusensi kuin gorilla. Hän on ainakin 2 m pitkä. Isä yritti saada minua vinttiin nukkumaan, mutta Tapsa sieppasi minut polvelleen istumaan ja sanoi, että antaa tytön valvoa, kun on harvinaisia vieraita."

Isäni ja Rautavaara, molemmat laulu- ja urheilumiehiä, olivat tutustuneet vuosia aikaisemmin yhteisen ystäväperheen luona. Viimeisen kerran vanhat kaverukset kohtasivat sattumalta kesällä 1979 Käpylän Karjalatalolla; isäni oli siellä sotaveteraanikokouksessa ja Tapsa kahvilla. He istahtivat samaan pöytään vaihtamaan kuulumisia ja kehuivat kilpaa toistensa nuorek-kuutta. Isäni kuoli saman kesän elokuussa ja Tapsa kuukautta myöhemmin: 25. syyskuuta.
Tämä muistelu on uusinta. Alkuperäisen tekstin julkaisin marraskuussa 2008. 

23. kesäkuuta 2012

Sukuni ovat nyt kansien välissä

Aloin kirjoittaa omakohtaisia muistojani vanhempieni suvuista vuonna 1994. Teimme mieheni kanssa myös tutkimusretken äidinäitini kotitilalle Pohjois-Pohjanmaalle. Talon nykyiset asukkaat kertoivat talon historiasta. Kävimme lisäksi kunnantalolla ja seurakunnassa. Myöhemmin lajittelin perintökuvamme, joihin olin onneksi ehtinyt pyytää henkilötiedot äidiltäni ennen hänen kuolemaansa.
Vuosien "tutkimukseni" ovat nyt kansien välissä: 6 osaa, joissa kussakin kymmeniä A4-kokoisia sivuja sukupuineen, muisteluineen ja valokuvineen. Mukana on myös paljon kirjeenvaihtoa ja muita dokumentteja. Olen koonnut sivut esittelykansioiden muovitaskuihin. Kuvassa pari niistä.
Äitini isän suvut 1400-luvun alkuun asti ovat löytyneet pääosin vilppula.com -sivustolta, jonne on kirjattu ilmeisesti kaikki Etelä-Pohjanmaan suvut. Isäni juuret johtavat puolestaan Länsi-Karjalaan ja Kymenlaaksoon, pääosin Virolahdelle ja Kymiin. Tietoja on löytynyt heimo- ja sukukirjoista.


Kirjojen teko taittoineen on vienyt paljon aikaa, vaikka melkein kaikilla suvuillani on sukuseura. Kuutsalon Autioita on tutkinut FT Veli-Matti Autio. Hän on myös julkaissut kirjan "Kuutsalo, saari Kotkan kupeessa" sukuluetteloineen. Kauppisen sukuseuralta löytyi kirjoja mieheni isän suvusta. Nettikirjeenvaihdolla olen saanut rakennettua myös mieheni äidin sukupuun. Kiitos kaikille tiedoista. Mitähän alkaisi seuraavaksi... 

16. toukokuuta 2012

Liebster Blog -kiertopalkinto


Satu Kantojärvi osoitteesta http://satuntarinat.blogspot.com/ palkitsi blogini antamalla sille bloggaajien toisilleen jakaman kiertopalkinnon. Sydämellinen kiitos hänelle. Suosittelen liittymään hänen mielenkiintoisten, omaakin aihepiiriäni sivuavien tarinoittensa lukijoihin. Idea tässä on, että bloggaajat palkitsevat mielestään maininnan ansaitsevat blogit ja palkinnon saaneet puolestaan kierrättävät palkintoa eteenpäin.
Tässä kiertopalkinnon ohjeet:
1. Kiitä antajaa ja linkitä hänen blogiinsa
2. Valitse viisi suosikkiblogiasi jolla on alle 200 lukijaa, ja kerro se heille jättämällä kommentti
3. Kopioi ja liitä palkinto blogiisi
4. Pyydä palkinnon saaneita jakamaan sen eteenpäin viidelle suosikkiblogilleen

Koska en osaa valita, kierrätän tässä ja nyt palkinnon kaikille, joiden juttuja enemmän tai vähemmän aktiivisesti luen, ja joilla on alle 200 seuraajaa. Jokainen on palkinnon ansainnut. Linkit:


12. toukokuuta 2012

Pieni aikamatka Helsinkiin


Lapsillani on monen polven helsinkiläisiä esivanhempia sekä minun että varsinkin isänsä puolelta. Löysin hänen äitinsä esivanhemmista mm. hienosepän kisälli (klensmedsges.) Anders Malmstenin ja vaimonsa Helena Stenmanin. Heidät vihittiin Helsingissä historiallisena vuonna 1792; Kustaa III murhattiin maaliskuussa ja Ranskassa elettiin keskellä vallan-kumousta. 1700- ja 1800-luvun vaihde oli eloisan ja puutaloja täynnä olevan Helsingin ja sen asukkaiden elämässä suurten muutosten aikaa.



Äitini vanhemmat Sofia Merilä(inen) Limingasta ja Jaakko Jaakonpoika Jaakola Vähästäkyröstä vihittiin Helsingissä 1908.
Äitini syntyi 1911 perheen ensimmäisessä kodissa Josafatinkadun varrella, silloin vielä keskeneräisessä Kalliossa, josta he 1920-luvulla muuttivat Kymiin. Kuvissa vuodelta 1957 olen vanhempieni kanssa keväisellä sunnuntaikävelyllä Kustaa Vaasan muistomerkillä lähellä Käpylän kotiamme. Tälle paikalle Helsinki perustettiin 1550. Ihailimme aina keväisin myös läheisen Vanhankaupunginkosken putouksella Vantaanjoen jäiden lähtöä. 
Linkit: Käväisin 1700-luvun ja 1900-luvun alun Helsingissä, kun Stadia ei vielä ollut. Kannattaa lähteä retkelle.

1700-lukuhttp://www.hel2.fi/kaumuseo/turistit/index.html
http://www.hel2.fi/kaumuseo/panoraamat/kallionkirkko/josafat_1.html
http://kaino.kotus.fi/www/verkkojulkaisut/julk125/helsinki/helsinki_1908.shtml
Designpääkaupunki: http://www.helsinginuutiset.fi/artikkeli/102088-muotoilua-kivikaudesta-tulevaisuuteen

10. toukokuuta 2012

Retkellä Fort Slavan raunioilla 1931

Ruotsinsalmen merilinnoituk-seen kuuluu parikymmentä eri varustusta. Uloimpana on pyö-reä,  halkaisijaltaan 75-metrinen Kunnian Linnake, Fort Slava Kukourin saarella. Vuosien 1792-94 aikana taidokkaasti rakennettu linnoitus raunioitui Krimin sodassa 1855.
Kuvassa vanhempani ovat ystä-vineen retkeilemässä Kotkan Fort Slavan raunioilla, lyhyen soutumatkan päässä kotisaares-taan Tiutisesta. Kameran takana oli isäni.
Tässä Wikipedian kuvassa Fort Slavan kunnostettua osaa 2009.

9. toukokuuta 2012

Kuutsalo-valssi, säv. Toni Edelmann

Levy on kaunis sekä katsella
että kuunnella.
Iloisena mainostan, että Toni Edelmann on säveltänyt Kuutsalolle oman valssin. Tonilla on kanssani yhteiset juuret Vanhalan suvun kautta. Vanhin tunnettu esi-isämme Kuutsalossa on Abraham Niilonpoika Wanhala (1685-1753), joka vihittiin 1715 Kymissä Liisa Matintyttären kanssa. Liisa kuoli 40-vuotiaana synnytykseen 14.4.1734. Sukupuun on laatinut FT Veli-Matti Autio.
 Tilasin levyn Kuutsalo Seuran sivulta ja nyt odottelen postia onnellisena.

Lisäys 10.5.2012: Posti saapui juuri. Kiitos kauniista levystä. Sisältö: Kuutsalo-valssi - Laulu saariston kauneudesta - Kesäyö - Sorkan mänty - Viimeinen keikka - Meripojan epäluuloballadi - Lumienkeli - Kesäunelma - Vanha ruuhi - Satujen saaret - Väsyin ja läksin rannalle - Minä rakastan Kuutsaloa - Lumottu maa - Kantelkallion päällä - Kuutsalo-valssi 2. Nimekkäimmät laulajat Tonin lisäksi ovat Vesa-Matti Loiri (Meripojan epäluuloballadi), Eija Ahvo (Väsyin ja läksin taas rannalle) ja Eero Väre (Lumottu maa, joka on Tonin isän säveltämä). 

2. toukokuuta 2012

Matthias Thomae & Decretum Upsaliense

Katolilaiseksi kääntynyt kuningas Juhana III oli vuonna 1576 hyväksyttänyt niin sanotun "Punaisen kirjan" kirkon jumalanpalvelusjärjestykseksi. Suomessa "punainen liturgia" otettiin vastaan maltillisesti, mutta Ruotsissa se jakoi mielipiteitä. 
Juhanan jälkeen kuninkaaksi tuli Sigismund, joka myös oli katolilainen. Tässä tilanteessa punaista liturgiaa vastustanut Kaarle-herttua kutsui talvella 1593 koolle Upsalan kokouksen, jonka päätösasiakirjan myöhemmin allekirjoitti 192 suomalaista pappia Turun pappeinkokouksessa 19.6.1593.
Yksi allekirjoittajista oli esi-isäni, Lapuan 1. kappalainen Matthias Thomae.

Upsalan kokouksen asiakirja vuodelta 1593
Matti Tuomaanpoika (Matthias Thomae) oli Lapuan kappalainen ainakin jo 1593 (Confessio Fidein vuoden 1693 painetussa suomennoksessa ”Cappalaiset. – – Pohjan Maalla. – – Matthias Thomae Lapisa.”) Hän sai Kaarle-herttuan kirjeellä 13.9.1594 paloapua korvaukseksi tulipalon aiheuttamista vahingoista ja 29.9.1594 vuotuiseksi ylläpidokseen lukkarin-verosta 10 tynnyriä viljaa. Matti Tuomaanpoika asui Liuhtarin tilalla viimeistään vuodesta 1600 ja maksoi siitä kymmenykset 1611. Hänen vaimonsa Agneta (Agnes) piti leskenä Liuhtarin tilaa hallussaan ainakin vuoteen 1623.
Kuva on sivulta kokkola.fi/historia/nuijasota/uppsala

1. toukokuuta 2012

Virtuaaliretkellä vappuna


Sain sisareltani pari vuotta sitten Rooman tuliaisena oikealla olevan matkamuistonaamion, joka innoitti lähtemään virtuaaliretkelle Italiaan. Vasemmalla on roomalainen mosaiikki, joka esittää teatterinaamioita 100-luvulta ja kuuluu Musei Capitolinin kokoelmiin. Voit vierailla siellä alla olevan linkin kautta. Aika paljon olen matkustellut, mutta Roomaan en ole vielä päässyt. Onneksi nämä hiirimatkat ovat helppoja ja edullisia. Alemmassa linkissä on erilaisia naamioita näin vapun iloksi.

Lähde Roomaan: 
Teatterinaamioita: 

21. huhtikuuta 2012

Heikki Yrjänänpoika Pukki, vähäkyröläinen kirjanoppinut

Esi-isästäni Heikki Yrjänänpojasta kerrotaan Vähänkyrön kunnan kotisivulla: "Kansanihmisten kirjoitustaidosta on todiste jo 1600-luvulta. Heikki Yrjänänpoika Pukin muistiinpanot ovat vanhin tunnettu näyte talonpojan luku- ja kirjoitustaidosta Suomessa." 
Kuva: Kylänraitti Vähänkyrön Merikaarrossa. Museovirasto/RHO
Maria Kurtén 2007.


Eteläpohjalaiset Juuret: Tietoa ja tarinoita 4/5:
"Kirjoitustaitoiset talonpojat olivat vielä 1600-luvulla harvinaisuuksia, saati sitten, että heidän tuotantoaan olisi säilynyt nykypäiviin saakka. Vähänkyrön Kuuttilan kylän Pukin talossa asui kuitenkin kirjoitustaitoinen ja suomenkielinen mies, Heikki Yrjänänpoika Pukki (1620-1684). Hänen kirjoitelmiaan on säilynyt tähän päivään saakka. Pukin suvussa oli Armas Luukon tutkimuksen mukaan samanaikaisesti kolme kirjoitustaitoista miestä, Heikin veli Simuna (Simon), joka käytti Bock-nimeä ja toimi henkikirjurina ja revisiomittarina Liivinmaalla (kuollut v. 1682) ja Tuomas Jaakonpoika Pukki, joka palveli vaasalaisen suurkauppias Herman Rossin kirjurina ja avioitui vuonna 1674 toisen suurkauppiaan, Joosef Beijarin, tyttären kanssa. 
Heikki Yrjänänpoika Pukki toimi veronkantajana Vähässäkyrössä. Yksi mielenkiinnonaihe Heikki Pukin kirjoituksissa on se, että niistä löytyy suuri määrä 1600-luvulla käytössä olleita henkilönimiä, jotka hän on piirtänyt parhaalla mahdollisella taidollaan:
laurin päiuä, Laurin päivä
escoi ercin poica, Esko Erkinpoika
hanus tuori, Hannu Tuori
mici Simunan poica, Mikki Simunanpoika" jne.

Heikin alkuperäistä, arvokasta muistiinpanokokoelmaa säilytetään Helsingin yliopiston kirjastossa:
Maliniemi, Aarno - Kaukoranta, Toivo (julk.) Vähäkyröläisen talonpojan Heikki Yrjänänpoika Pukin suomenkieliset muistiinpanot vuosilta 1664 - 1684 1927: 110
http://www.etelapohjalaiset-juuret.fi/files/jacob_jaakko_vai_jaska.pdf

http://sukututkijanloppuvuosi.blogspot.com/2008/06/poikkeusyksilit.html

7. maaliskuuta 2012

Arjen historiaa Tiutisesta: Kopparuukin väkeä

Tässä jatkoa Tiutisesta kertovalle sarjalleni, jota julkaisen saaren Facebook-ryhmässä: Alhaalla olevassa linkissä ilmenee, että Gutzeitin Tiutisen laatikkotehtaan ("kopparuukin") työläiset lakkoilivat vuonna 1934. Muutama hauska tehtävänimike listalta: penkkari, kaappari, skaavari, transporttimies, kaapan penkkari, lossaaja, purumylläri, sliippari, rispari, merkkipoika ja remmisuutari. Linkissä on lakkoon osallistuneiden luettelo, jossa on kattava kokoelma tiutislaisia. Ylempi kuva on vuodelta 1926 ja alempi lakkovuodelta.

Äitini on alhaalla toinen vasemmalta ruudullisessa essussaan.
Isäni on 4. oikealta tummassa paidassa, lippis päässä.
He muuttivat Helsinkiin -38 ja opiskelivat pysyvät ammatit sodan jälkeen
Laatikkotehtaalla on oma mielenkiintoinen historiansa tulipaloineen kaikki-neen, mutta sitä voivat kiinnostuneet tutkia netistä hakusanoilla. Tässä ote Museoviraston sivulta:
Tiutinen kasvoi 1900-luvun alkupuolella ilman kaavallista suunnittelua etupäässä Hallan 1875 perustetun sahan ja Tiutisen laatikkotehtaan työväestön asuinalueeksi. Ensimmäiset rakennustontit vuokrattiin Helilän kylän mailta 1902. Laatikkotehtaan tulipalo 1913 vauhditti rakentamista, joka oli vilkasta ensimmäisen maailmansodan syttymiseen asti. Tiutinen oli 1930-luvulla yksi Suomen tiheimmin asuttuja alueita.
Lakossa olleet: http://www.genealogia.fi/hakem/luettelo072s.htm
Museovirasto/Tiutinen: http://www.rky.fi/read/asp/r_kohde_det.aspx?KOHDE_ID=4461

Perhealbumi: Käy eespäin väki voimakas... Tiutisen Pyrinnön muistoja

Alla olevassa kuvassa on teksti: "Tiutisen katuviestin lähtö 1938. Juoksijat vasemmalta oikealle: L. Jäntti, V. Huovila, M. Sakki, G. Redsven, L. Autio,
V. Vitikainen, Svensson ja V. Lempinen". Huomioni kiinnittyy juoksuasuihin; on varmaan ollut kylmä kevätpäivä.



Tämän kuvan teksti: "Palokuntien välisen viestin voittajat Tiutisessa 1937. Seisomassa vasemmalta oikealle: U. Koivisto, V. Vitikainen, V. Räsänen,  P. Kurko, L. Autio, O. Jansson ja E. Vitikainen. Edessä: E. Sakki, V. Lempinen ja T. Raussi"
Isäni on ylärivissä kolmas oikealta vieressään neljäntenä serkkunsa Pentti Kurko. Eturivin keskellä on Pyrinnön painijalegenda Vilho Lempinen, josta kerrotaan seuran 60-vuotisjuhlajulkaisussa:
"Vilho Lempinen on saavuttanut 10 TUL:n mestaruutta, edustanut liittoamme Wienin ja Antwerpenin työläisolympialaisissa, saavuttaen viimemainituissa kultamitalin ja kilpaillut lisäksi mm. Unkarissa, Saksassa, Norjassa, Ruotsissa ja Eestissä, saavuttaen sarjassaan Pohjoismaiden mesta-ruuden sekä Suomen armeijan mestaruuden."
Kiitos käynnistä!