13. lokakuuta 2013

Kotkan Haapasaari 60°17′21″N, 27°11′32″E

Päivitys vuodelta 2011: Haapasaaren ensimmäisen talon rakensi esi-isäni Matti Markunpoika 1620-luvulla. Hänellä mainitaan olleen neljä lehmää, yksi vasikka ja kymmenen lammasta, jotka kaikki oli verollepantava 30-vuotisen sodan vuoksi.
Perttu Matinpoika (s. n. 1600) oli  henkikirjassa 1639-51. Vuonna 1643  hänet ja kolme kuutsalolaista tuomittiin kukin 40 markan sakkoon ja menettämään valtiolle kaksi nuottavenettä, joilla he olivat vieneet Viroon 150.000 kuivattua hailia ja kolme nelikkoa suolasilakoita.


Vuonna 1775 oli Haapasaaren Yrjölän talossa, jonka isäntä kuuluu myös esi-isiini, kaksi nuottaa ja kymmenen hailiverkkoa. Tällaisiin taloihin palkattiin Virosta tai Kymin mannerkylistä "saarpiikoja" avuksi nuotanvetoon ja hailien putsaamiseen. Vielä 110 vuotta sitten jaettiin nuottakuntien saalis tasan jakorannassa. Jakoa valvomaan oli valittu luotsitaarasti (luotsivanhin). Kaappasin kuvan Haapasaaren sivulta ja yhdistelin toiseen kuvaan.

12. lokakuuta 2013

Ihan mummin näköinen

Tämä oli eräs ensimmäisistä blogipostauksistani (12.12.2008). 
Uusinta päivitettynä:
"Kenen mummi sä oot?" kysyi eräs pieni tyttö minulta kaupassa. Esitin hänelle vastakysymyksen: "Mistä tiedät, että olen mummi?" "No kun sä oot ihan mummin näköinen", kuului vastaus. Jaa-a, niinpä tietenkin. Onpa nyt mummin muutettava väriä hopeasta kultaan ja käytävä trimmauksessa. Sitten vielä rillien vaihto. Taitaa tulla kalliiksi! Mutta mutta: Onhan minulla kolme lastenlasta ja yksi vuoden vanha lapsenlapsenlapsikin, joten tunnuslauseeni olkoon: Nuoreksi en voi tulla, keski-ikäinen en enää ole, olenpa siis mummi ja isomummi. En kuitenkaan mikään ikäloppu.


Esiäitiemme elämä oli nykyperspektiivistä katsoen suorastaan painajaismaista monine järkyttävine vitsauksineen. Sukututkimusta tehdessäni olen ihmetellyt, kuinka historiamme käänteissä kukaan on voinut selvitä vanhuuteen asti tai ylipäätään täysijärkisenä. Onneksi Internet on herättänyt henkiin monia isoäitipolvia kertomaan uskomattomia tarinoitaan.
Värikuvassa entisaikojen tyypillinen kymiläismummo (ei sukuani) ja Kuutsalon Autionkylänlahti, jonka on kuvannut jo edesmennyt Martti Autio. Kuvat poimin netistä ja yhdistin ne.


Tässä isäni Tiutisessa 1940-luvun alkupuolella ottamassa kuvassa on oma isoisoäitini, Virolahdelta kotoisin ollut Mariana Sipilä (s. Skippari), jonka hämärästi muistan, ja ensimmäiset lastenlastenlapsensa: isosiskoni ja serkkuni. 
Huomioni kiinnittyi Marianan samanlaiseen huiviin kuin värikuvan mummolla. Kymin kansallispukuunkin on päässyt tuo iso valkoinen pellavahuivi nimellä ”riemo”, joka on kooltaan noin metri kertaa metri. 
Vasemmalla sisareni ja äitini, jotka olivat Helsingistä käymässä, oikealla tiutislainen taiteilijasetäni vaimoineen serkkuni kanssa. Isäni ja setäni ovat olleet lomilla rintamalta tai sitten tässä eletään välirauhan aikaa. 
Marianan koti tuhoutui myöhemmin kaikkine muistoineen Tiutisen kuuluisassa pommituspalossa. Sipilän Mamma kuoli vanhainkodissa 89-vuotiaana 1950.

Linkki:
http://books.google.fi/books?id=OX1wyYWIuqkC&pg=PA66&lpg=PA66&dq=Tiutisen+pommitus&source=bl&ots=g1xcS5gEq3&sig=Qf_RJ2H-YVzfdISqK9sxBCXobfM&hl=fi&sa=X&ei=_uxYUu2LLsHVtAbVooHIBg&redir_esc=y#v=onepage&q=Tiutisen%20pommitus&f=false

Kiitos käynnistä!