4. elokuuta 2015

Vanhan autiotalon monta elämää

Yläkuvissa Jyri hommissa Autiotalossa. Alla kuvia Avotakan jutuista Lahdesta ja
Järvenpäästä sekä Eeva-lehden juttu Järvenpään Tanhuniityn asunnostamme. 
Hankimme mieheni Jyrin (s.1944 - k.2004) kanssa vanhan rintamamiestalon Lahdesta 1970-luvun alussa sekä ränsistyneen autiotalon Järvenpäästä 1977. Remontit olivat melkoisia yhdelle miehelle; vain sähkö- ja putkitöissä käytimme ulkopuolisia. Meidän talo -lehti julkaisi Jyrin kirjoittamaa jatkokertomusta tästä toisesta hommasta, ja Avotakka teki sisustusjutut sekä Lahdesta että Järvenpäästä. Myimme Lahden talomme jo 1973 ja Järvenpään 1980-luvulla, ja molemmat on taas rempattu. Vanhat talot saivat monta uutta elämää; Järvenpään autiotalo oli jo purku-uhan alla. Tämän talon korjaamisen onnistuminen oli pienoinen ihme. Muistan sen kauniin päivän, kun ensimmäisen kerran kävimme autiota "taloa" katsomassa. Ihastuimme ihanaan lehtotonttiin, jossa satakielet pitivät konserttiaan ja alapuolella kohisi Keravanjoen koski. Talo näytti surkealta, mutta sepä vain innosti Jyriä; ennen kuin kaupat oli tehty ja talo nimissämme, hän jo purki kattoa ja teki uutta vedenpitävää... Myöhemmin Jyri vaihtoi yksin koko talon perustuksen. Sellaista hommaa ei ollut, johon hän ei olisi uskaltanut ryhtyä. Tämä rohkeus johti lopulta myös Jyrin liian aikaiseen kuolemaan: Ruoveden kunnantalon valtuustosalin kymmenien, yli 100-vuotiaiden kalusteiden entisöinti (lyijymaalien poisto kuumapuhallusmenetelmällä) aiheutti osaltaan hieman epätyypillisen keuhkosyövän syntymisen ja nopean leviämisen (ruumiinavauspöytäkirja). Tupakointi vielä lisäksi... Kuolemantuomio tuli jo ensimmäisellä lääkärikäynnillä: elinaikaa oli enää muutamia kuukausia.

Jyri ja tyttäremme Mirkka valmiin talon olkkarissa.
Kuva Avotakasta.
Remonttimiehet ansaitulla tauolla. Koti on kohta valmis.
Jyri ja nykyisin 40-vuotias poikamme Juhana.
Dingon Autiotalo ilmestyi 1984. Se soi radiossa usein ja palautti mieleeni oman Autiotalomme. Miellyin kappaleeseen ehkä juuri sen vuoksi. Asuimme Kotkassa jo kolmatta rintamamiestaloamme  tuolloin. Pidän vanhoista puutaloista, ne hengittävät ja luovat tunnelmaa, joka usein puuttuu uusista, vaikkakin kauniista valmistaloista.  Ja se tekemisen riemu, kun oli nuorempi... Nyt leskenä ja kerrostalosasukkaana ei auta kuin muistella ja katsella vanhoja kuvia. Myös Ruoveden kesät Jyrin lapsuudenkodissa ovat olleet korvaamattomia ja voimauttavia.


Autiotalomme oli osa Lemmenlaaksoa:

26. heinäkuuta 2015

Tiutisen ja Hallan Valon Ahjo, entisen Koirasaaren työväentalo

Heikki Helisewän juttu Eteenpäin-lehdessä 8. elokuuta 1908.
Tässä alkuperäinen vanha teksti uudemmalla kirjasintyypillä:

Tiutisen nimi on ollut ennen Koirasaari. Vaikka ei siellä silloin niin paljon koiria ollut kun nimestä päättäen luulisi. Sittemmin, kun Hallan saari, joka ennen kantoi Tiutisen nimeä, sai nykyisen nimensä, siirrettiin Tiutisen nimi Koirasaarelle, joka siis on nykyinen Tiutinen. Se on muuten historiallinen paikka, se kun sijaitsee lähellä Ruotsinsalmea, jossa Ruotsin ja Venäjän laivastot ovat kaksi eri kertaa ottaneet kovasti yhteen. Ensi kerran elok. 24 p. 1789 jossa ruotsalaiset saivat köniinsä. Toisen kerran heinäk. 6 p. 1790, jolloin venäläiset vuorostaan saivat selkäänsä. Siitä lähtien tuli Tiutinenkin huomatuksi, josta vieläkin on historiallisena muistona saarella jälellä suuret vallit. Mutta se on vanhaa historiaa. Tiutisella on uudempi historiansa, joka on sivistyshistorialliselta kannalta paljon suuremmasta merkityksestä: Hallan ja Tiutisen työväenyhdistykset ovat sinne rakentaneet  yhteisen talon, valon ahjoksi. Talo kyllä valmistui jo viime vuonna, mutta yhdistykset ovat siitä vielä jonkin verran velkaa. Mutta huomenna on se historiallinen päivä, jolloin koko ympäristön ihmiset kiiruhtavat Tiutiseen viemään rahaa, että talon velka voidaan jo maanantaina maksaa.
Ne Hallan työväenyhdistyksen suuret arpajaiset sinne oikeastaan houkuttelee kansaa kaikenlaista. Kotkastakin kuuluvat lähtevän niin tarkkaan ettei jää kun joku suomettarelaisen työväenliiton jäsen ja poliisit niitä töllistelemään - kaupunkilaisherrasväki nähkääs ei kesällä kaupungissa asukkaan. Kymin puolellakin kuuluivat jo tiedustelevan vanhempia ihmisiä kotolaisiksi. Kyminsuun sulkulaisetkin lupasivat lähteä aikansa kuluksi. Mutta kyllä sinne kannattaa mennäkkin. Kuuluu olevan voittoja oikein paljon. Naimisiin aikovat voivat sieltä saada oikein helposti "mööpeleitä". Paljon kuuluu olevan vanhaankin talouteen sopivaa tavaraa voittojen joukossa. Musikaaliset ihmiset voivat nauttia mäntyharjulaisesta musiikista, josta pitää huolta - oikein sikamaisen hyvin - voittojen joukkoon kuuluvat, ja siis myöskin voitettavissa olevat - öh, öh - possut. Mutta mitäpä niistä kaikkia luettelee. Ei ne kuitenkaan yhteen lehteen mahtuisi. Parempi on käydä katsomassa.


Kuvasin "Koirasaari - Tiutista" 1965. Vieressä alkuperäinen 
lehtileike digitoitujen sanomalehtien arkistosta. 
Alla Tiutisen Työväentalo ensimmäisen laajennuksen 
jälkeen. TY:n kuva-arkistosta.

27. huhtikuuta 2015

Suomen kaunein alttaritaulu?

Ruoveden Sofia Magdalenan kirkon alttaritaulun maalasi vuonna 1876 saksalaissyntyinen Bernhard Reinhold (1824-1892). Taiteilija esiintyi suurelle yleisölle ensimmäisen kerran 1870. Reinhold asui vakituisesti Helsingissä 1869-74 ja maalasi muun ohella muotokuvia tunnetuista suomalaisista. Hän oli myös Albert Edelfeltin opettajia. Alttaritaulu "Kristuksen kirkastuminen" ostettiin Ruovedelle Pariisista 1877. Suosittelen kuvan klikkaamista isommaksi. "Tämä on rakas poikani; häntä kuulkaat".


Pirkkalasta omaksi seurakunnaksi erotettu Ruoveden seurakunta täyttää tänä vuonna 455 vuotta. Edellinen 1654 valmistunut kirkko purettiin nykyisen valmistuttua ja uusi kirkko rakennettiin 1777-78 rakennusmestari Matti Åkerblomin johdolla. Kirkon sisätila laudoitettiin Josef Stenbäckin suunnittelemana 1904-05 tehdyssä korjauksessa, jolloin myös penkistö uusittiin. Kirkko maalattiin Akseli Gallen-Kallelan ehdotuksen mukaan.  
Holvin ponttilautaverhous poistettiin kirkon viimeisimmässä, arkkitehti Heikki Elomaan johdolla 1977-78 tehdyssä korjauksessa. 

Kirkon pituus on 39, leveys 35 ja korkeus 14 metriä. Kirkkoon mahtuu noin 1.100 henkeä.
Kirkon vieressä sijaitsevan kellotapulin rakennutti Antti Piimänen 1772. Se rakennettiin
alun perin kirkkomaan nykyisen pääportin paikalle. Kirkon valmistuttua kellotapuli
siirrettiin nykyiselle paikalleen (tapulin nurkkaa oikealla).

Kuvasin kirkkoa kesällä 2009. 





15. maaliskuuta 2015

Kuutsalon raittiusjuhlat 1894

Kotkan Sanomat 3.7.1894, no 52:
"... Juuri silloin toteutuu walkea pursi Wirosta keinuen kepeänä joutsenena aalloilla. Se seuraa hetkisen huwimatkailioita, molemmin puolin wiehkuu nenäliinat, kaikuu eläköönhuudot noille Kuutsalon reippaille merenkyntäjäpojille. Matka ei ollut hyödytön: 20 henkilöä liittyi seuraan..."

Kiitos käynnistä!