Kaukana poissa ääriltä tuttujen rantain
katkesi tiemme, pääsimme taipalen taa.
Kaivattu rauha suojelijoillesi antain
suojele meitä kärsinyt Syntymämaa.
Sankarihaudoissa lepäävät myös runoilijan kaksi talvisodassa kaatunutta veljeä. Akseli Gallen-Kallelan poika, Jorma Gallen-Kallela kaatui ensim-mäisenä upseerina heti talvisodan alussa, ja on hänkin saanut viimeisen leposijansa täällä. Pirkko Gallen-Kallela jäi nuorena leskenä yksin hoitamaan Kalelan emännyyttä, ja myöhemmin pariskunnan tytär on perheineen vaalinut Akseli Gallen-Kallelan erämaa-ateljeeta.
Kirkkomaalla on myös runoilija Heikki Asunnan hauta, jonka paateen on ikuistettu hänen omat säkeensä:
Jo portti viimeinenkin vaiti on, yö tulvii hiljaisuuden säveleitä.
J.L. Runebergin muistomerkki kirkkomaalle johtava tien varressa tuo mieleeni säkeet Heinäkuun viides päivä -runon lopusta:
Maa kaunis tuo, se hymyllään
sai urhon lemmen syttymään;
ken sit' ei armastaisi?
Hän kuoli eestä kullan tään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti