12. syyskuuta 2010

Vaivaisukot ovat yhteistä kulttuuriperintöä

Leena Maunulan artikkeli  / Helsingin Sanomat 2001
Kaija Santaholma: Vaivaisukot. Tummatukka ja kirkonäijät
Rakennusalan kustantajat RAK. 152

Lapuan ukko
Suomen kirkkojen vaivaisukot ovat ainutlaatuinen ilmiö ja osa koko maailman yhteistä kulttuuriperintöä. Köyhille ja vähäosaisille almuja keränneet ilmeikkäät veistokset edustavat historiaa ajalta ennen pohjoismaista perusturvaa. Mikä tärkeätä, perinne ei ole katkennut. Virkaansa hoitavat yhä 107 vaivaisukkoa ja ainoana säilynyt yksi akka, Soinin tyttö vuodelta 1854. Vaivaisukkojen katoaminen olisi korvaamaton menetys.

Luvattoman monet ukoista ovat uhanalaisia ja huonossa kunnossa. Kansallismuseokaan ei ole näyttänyt esimerkkiä. Seurasaareen Karunan kirkon tapulin seinustalle siirretyn Haapaveden vaivaisukon kunto on häpeäksi museolle. Näin toteaa ympäristöministeriön yliarkkitehti Kaija Santaholma, joka on kartoittanut koko maan vaivaisukot. Tuloksena syntyivät näyttely ja kirja.
Pohjanmaa on vaivaisukkojen valtakuntaa, joskin niitä tapaa myös Pirkanmaalla, Satakunnassa ja Varsinais-Suomessa.

Tyttärentyttäreni Viivi tervehtii
Pirkanmaan Ruoveden vaivaisukkoa kesällä 2009 
Santaholma lähetti 1997 kirjeen maan kaikkiin seurakuntiin. Hän sai tietoja 148 veistoksesta, joista osa on virattomia tai jo kadonnut. Hän kiersi kartoittamassa ja valokuvaamassa säilyneet teokset. Kiinnostus heräsi jo lapsuudessa, kun Lapuan kirkon vaivaisukko jäi mieltä askarruttamaan, hän kertoo. Tien pielessä kirkkojen tai tapulien seinustoilla almua anovat vaivaisukot ovat jo vuosisatojen ajan muistuttaneet suomalaisia elämän nurjasta puolesta. Ne ovat olleet samalla ensikosketus taiteen luomaan mielikuvien maailmaan.

Ei kommentteja:

Kiitos käynnistä!