Lasimaalaus on valon ja värien leiskuva leikki

Amerikkalainen Louis Comfort Tiffany (1848-1933) kehitti lasitöiden tekemiseen tekniikan, joka kantaa tekijänsä nimeä. Legendaarisen Tiffany-jalokiviliikkeen perustajan Charles Lewis Tiffanyn poika Louis sai periä isältään taiteen tekemisen lahjan ja liikemiehen vaiston. Lahjakkaalla maalarilla ja käsityöläisellä oli kyky luoda ympärilleen kauneutta monella tavalla. Louis oli mukana vaikuttamassa legendaarisen Art Nouveau- taidetyylin syntymiseen. Tiffanyn mottona oli: "Mikä on kuviteltavissa, on myös toteutettavissa".

Vanhimmat tunnetut lasimaalaukset ovat Augsburgin tuomiokirkon viisi ikkunaa 1000-luvulta. Huippuunsa tämä taidemuoto kehittyi goottilaisessa rakennustaiteessa 1150-1552

Tyttäreni Mirkan kaunis taideteos "Metsänneito" on tiffanytyö, jonka hän suunnitteli ja toteutti Ikaalisten käsi- ja taideteollisuusoppilaitoksen kurssilla vuosia sitten. Tiffany-tekniikassa teokset (valaisimet ym.) kootaan piirustusten mukaan leikatuista lasinpaloista, jotka hiotaan, reunustetaan metalliteipillä ja juotetaan tinalla yhteen. Isommissa töissä tarvitaan taiteellisuuden lisäksi "insinööritaitoja"; teoksen on pystyttävä kannattamaan oma painonsa.

"Lasi syntyy tulesta ja tulen tavoin lasi itsessään on mysteeri. Mistä se tulee ja mihin se menee? Milloin se alkaa ja milloin se loppuu? Ja vielä: mitä se kätkee sisäänsä - missä ovat ne maan hiekanjyväset, jotka menivät tuleen? Tulen ja valon kautta aine muuttuu, kirkastuu ja läpikäy koko luomisprosessin säilyttäen itsessään muiston tulen hehkusta ja valon kirkkaudesta. Ja kun se on kiteytynyt muotoon, se on samalla täydellisesti kirkastunut valon asuinsijaksi ja on samalla antautunut Mestarin muovailtavaksi."  
- Dan Sundell

http://www.kolumbus.fi/mm-lasitaide/tiffanyn%20historia.htm

Elävää ravintoa, rönsyilevää tietoa

Liityin Suomen suosituimman terveysblogin "Veteraaniurheilija" lukijoihin ja ryhdyin myös bloggari Sundqvistin frendiksi fb:ssa. Olen tullut ikään, jolloin viimeistään on tartuttava oman elämänsä ohjaksiin.

Olin 1980-luvulla mukana toimittamassa Suomen Luontaisterveyden Liiton julkaisemaa Terveyden Viesti -lehteä, joka oli näkemyksiltään aika radikaali ja julisti mm. kovat rasvat kuolintarvikkeiksi. Paljon palstatilaa lehdessä saivat elävää ravintoa koskevat artikkelit. Tämä ihmedieetti - tai oikeastaan elämäntapa - oli ja on edelleen varsinkin syöpää pelkäävien tai jo sairastavien suosiossa Ann Wigmoren ansiosta. Elävä ravinto auttaa kuulemma monissa muissakin sairauksissa. Yritin itsekin noudattaa tuota puhdasoppisuutta, mutta maltti kesti vain vähän aikaa. Homma on nimittäin aika työlästä idättämisineen ja oraankasvatuksineen.

Muoti vaihtelee myös ravitsemusasioissa. Nyt pitäisi käyttää voita, suosia kokomaitoa ja kermaa. Hiilihydraatteja tulisi välttää ja syödä reilusti rasvaa eri muodoissaan. Tällä dieetillä kun saa kuulemma kuriin niin diabetes kakkosen kuin kohonneen kolesterolinkin. Ja laihtuu. Kokeilin tätä "ätkinsiä" jo 70-luvulla. Alkoi kyllästyttää aika pian, vaikka painoni putosikin kymmenisen kiloa.

Bloggari Christer Sundqvist on mukava ja korkeasti oppinut mies, jonka opetuslapseksi on varmasti helppo ryhtyä. Hänen ohjeensa ovat asiallisia ja artikkelinsa sopivan kriittisiä edustamatta mitään kiihkoäärilaitoja. Eri koulukuntien näkemykset esim. diabeteksen hoidossa eroavat kuitenkin niin paljon toisistaan, että en ole valmis minkään "mannekiiniksi". Omat tuntemukset ovat varmaankin parhaita oppaita näissä tietoviidakoissa. Vinkin Sundqvistista sain Maikkarin Studio55-ohjelmasta, jossa hän sanoi "juu juureksille, ei eineksille" ja kehotti nauttimaan vitamiinit monipuolisesta ja puhtaasta ravinnosta pillereitten sijaan.