Lupaus: en lupaa mitään...

Mietteitä persoonattomien joulukatalogien äärellä
Joka vuosi lupaan itselleni, että ostan joululahjat ennen ruuhkia; viime vuonna kävin paniikkiostoksilla vielä aattonakin. Koko perheemme ja muu lähipiirimme lupaa olla ostamatta lahjoja aikuisille; joka vuosi kuusen alla on röykkiöittäin "varmuuden vuoksi" -paketteja.
Joulun jälkeen iskee sitten morkkis ja vuorossa ovat uudenvuodenlupaukset. Tammikuun puoliväliin mennessä en enää muista, mitä lupasin. Vain yksi uudenvuodenlupaus on pitänyt: en ole tupakoinut 20 vuoteen. Tosin lopetin kahdessa eri vaiheessa.
Moni lupaus annetaan Jumalalle hädän hetkellä. Tällainen lupaus kertoo epäuskosta; Jumala ei ole peluri eikä vaihtokauppias.
Lupaus sanana on mielestäni aika negatiivinen; siihen sisältyy valmiiksi epäluottamusta:  Lupaathan, että et enää koskaan... 

Bratzikin ihailee Kirppis-Pekkaa, jonka ostin joskus muutamalla markalla.

Nyt siitä on tarjottu kymmeniä euroja. Kirppareita kannattaa kiertää jouluostoksillakin

Lapsille luvataan ehdollisesti kaikenlaista:  Jos siivoat huoneesi, niin saat... Turhaa lupausta seuraa pettymys ja luottamuksen menetys. Mutta osaavat muksut itsekin antaa "jos saan - niin teen" -lupauksia.

Hyvästä sydämestä antamiseen ei  liity ehtoja. Muu on  lahjontaa tai pahimmillaan kiristystä. Tähän liittyy myös syyllistämistä: Niin paljon olen sinulle antanut...

Ja kannattaa miettiä, mitä lupaa: Herodes lupasi himonsa hekumassa tytärpuolelleen Johannes Kastajan  pään yhdestä eroottisesta tanssista. Kun maksun aika tuli, häntä kadutti, mutta Salome vaatimalla vaati: sinähän lupasit. Raskain mielin kuningas täytti lupauksensa.

Nukke kuin Salome, mutta Unicef-nukke on fiksumpi: 
http://www.unicef.fi/anna_ja_toivo