Tämän melko tavallisen 4:n kappaleen ruusukuppisetin löysin 1960-luvun lopulla äitini kaapista. Kupin pohjasta selviää, että kuppi on baijerilaista tuotantoa, tuotemerkiltään Bareuther. Pohjassa on vihreä leima: Bareuther Waldsassen Bavaria 1, joka on ollut käytössä vuodesta 1967:
Tiedot, jotka tehtaan ei niin ruusuisesta historiasta vaivoin netin kautta löysin, ovat kaikki saksaksi, joten tässä jonkinlainen väännökseni Googlen suomennoksesta selkokielelle:
Tiedot, jotka tehtaan ei niin ruusuisesta historiasta vaivoin netin kautta löysin, ovat kaikki saksaksi, joten tässä jonkinlainen väännökseni Googlen suomennoksesta selkokielelle:
Johann
Mathäus Riess perusti Baijerin
Waldsassenin keramiikkatehtaan
1866, mutta kuoli jo vuotta myöhemmin. Hänen poikansa Johann jatkoi menestynyttä liiketoimintaa alkaen
valmistaa tehtaassa myös posliinia 1875. Hän
joutui kuitenkin myymään lähes konkurssiin menneen tehtaansa 1884 Wilhelm Schreiderille,
joka jo vuoden kuluttua myi edelleen tehtaan Porzellanfabrik Jenalle.
Yhtiökumppanien
Max Jena, Ernst Ploss ja Oskar Bareuther johdolla tehdasta alettiin modernisoida. Kahdellatoista
suurella polttouunillaan se oli yksi parhaista posliinialan yrityksistä
korkeine laatuvaatimuksineen.
Toisen
maailmansodan aikana tehdas tuhoutui lähes täysin, mutta hallitus oli
edelleen toimiva. Pian se otti yhteyttä tehtaan entisiin työntekijöihin, jotka
olivat siirtyneet Sleesiaan Porzellanfabrik
Königszeltille. Nämä olivat jääneet lähes kodittomiksi, kun Sleesia oli julistettu
kuuluvaksi Puolalle: kaikki siellä vielä asuneet saksalaiset pakotettiin lähtemään
maasta. Useimmat työntekijät löysivät
uuden työpaikan Bareutherilta, jolle koitti nyt uusi aika:
ammattitaitoiselle pakolaistyövoimalle järjestettiin ensin asunnot ja sen jälkeen
rakennettiin tehdas. Pitkäaikaisen
yhteistyön ja sodan tapahtumien muistoksi yritys loi mm. tavaramerkin Königszelt
Bayernin (Königszelt Baijeri) 1979.
Ensimmäisiä tuotteita tehdas valmisti jo 1947 suuriin sodanjälkeisiin
tarpeisiin. Tehdas oli ensimmäisten
markkinoille vakituisesti palaajien joukossa ja oli pian yksi suurimmista
valmistajista Saksassa, varsinkin 1955-1965.
Yhtiö
fuusioitui Porzellanfabrik Gareis, Kühnl & Co. A.G:n kanssa heinäkuussa 1969 ja sen seurauksena nimi vaihtui Porzellanfabrik
Waldsassen Bareuther Co. A.G:ksi. Tällä nimellä se toimi 1969-1994.
Fuusion jälkeen yhtiö lisäsi markkina-asemaansa päästen pian Saksan posliininvalmistajien kärkijoukkoon, mutta vuodesta 1990 alkaen matalapalkkamaiden kilpailu alalla johti lisääntyviin irtisanomisiin. Paljon kokenut yhtiö ajautui konkurssiin 1994 ja poistettiin kaupparekisteristä 1996.
Fuusion jälkeen yhtiö lisäsi markkina-asemaansa päästen pian Saksan posliininvalmistajien kärkijoukkoon, mutta vuodesta 1990 alkaen matalapalkkamaiden kilpailu alalla johti lisääntyviin irtisanomisiin. Paljon kokenut yhtiö ajautui konkurssiin 1994 ja poistettiin kaupparekisteristä 1996.
Tehtaan monet myyntiyritykset epäonnistuivat posliinintuotannossa tarvittavien
kemikaalien saastutettua ympäristön; puhdistus olisi ollut liian kallista. Vuonna
2002 Baijerin osavaltio teki päätöksen sulkea tehdas kokonaan, koska sen alueet
vaaransivat puhtaan pohjaveden saannin.
Hylättyä tehdasta alettiin purkaa 2006, ja tilalle rakennettiin ostoskeskus.
2 kommenttia:
Entäs kun tuohon leimaan lisää 100 jahre ja kruunun alle oksan. Olisko silloin joku tehtaan 100 vuotis juhla kuppi?
En tiedä...t0. Outi
Lähetä kommentti