Olin teininä NVL:n aktiivijäsen ja lähettelin liiton arvostelupalveluun runojani. Tuntui hienolta, kun sanottiin teksteissäni paljastuvan siellä täällä äskettäin luetun Haavikon vaikutus (kirjoitan runoa, joka ei ole runo); en ollut nimittäin lukenut siihen mennessä ainuttakaan tulevan akateemikon runoa.
Myöhemmin sain lahjaksi Haavikon Kootut teokset, mutta en tietenkään tunnistanut itseäni mestarin kynästä. Tänään Paavo Haavikko poistui keskuudestamme. Elämä on kummallista; vasta eilen luin hänen saaneen Suomen kirjailijaliiton tunnustuspalkinnon.
Muita päivän uutisia on pörssikurssien raju lasku Helsingissä. Minä olen kaikkea muuta kuin talousihminen, enkä ota kantaa, mutta kuulin yhden hölmön kommentin asiasta: "Mitä se meitä tavallisia duunareita liikuttaa?" Niinpä, mutta kannattaa kuitenkin muistella 90-luvun alkua.
Tästä voinkin kätevästi taas palata Haavikkoon, joka kirjoitti noina lamavuosina yhdessä Tuomas Keskisen ja Kimmo Pietiläisen kanssa Ilmestyskirja-sarjan. Nimen perusteella kauhistuttavia ennustuksia täynnä...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti