4. elokuuta 2015

Vanhan autiotalon monta elämää

Yläkuvissa Jyri hommissa Autiotalossa. Alla kuvia Avotakan jutuista Lahdesta ja
Järvenpäästä sekä Eeva-lehden juttu Järvenpään Tanhuniityn asunnostamme. 
Hankimme mieheni Jyrin (s.1944 - k.2004) kanssa vanhan rintamamiestalon Lahdesta 1970-luvun alussa sekä ränsistyneen autiotalon Järvenpäästä 1977. Remontit olivat melkoisia yhdelle miehelle; vain sähkö- ja putkitöissä käytimme ulkopuolisia. Meidän talo -lehti julkaisi Jyrin kirjoittamaa jatkokertomusta tästä toisesta hommasta, ja Avotakka teki sisustusjutut sekä Lahdesta että Järvenpäästä. Myimme Lahden talomme jo 1973 ja Järvenpään 1980-luvulla, ja molemmat on taas rempattu. Vanhat talot saivat monta uutta elämää; Järvenpään autiotalo oli jo purku-uhan alla. Tämän talon korjaamisen onnistuminen oli pienoinen ihme. Muistan sen kauniin päivän, kun ensimmäisen kerran kävimme autiota "taloa" katsomassa. Ihastuimme ihanaan lehtotonttiin, jossa satakielet pitivät konserttiaan ja alapuolella kohisi Keravanjoen koski. Talo näytti surkealta, mutta sepä vain innosti Jyriä; ennen kuin kaupat oli tehty ja talo nimissämme, hän jo purki kattoa ja teki uutta vedenpitävää... Myöhemmin Jyri vaihtoi yksin koko talon perustuksen. Sellaista hommaa ei ollut, johon hän ei olisi uskaltanut ryhtyä. Tämä rohkeus johti lopulta myös Jyrin liian aikaiseen kuolemaan: Ruoveden kunnantalon valtuustosalin kymmenien, yli 100-vuotiaiden kalusteiden entisöinti (lyijymaalien poisto kuumapuhallusmenetelmällä) aiheutti osaltaan hieman epätyypillisen keuhkosyövän syntymisen ja nopean leviämisen (ruumiinavauspöytäkirja). Tupakointi vielä lisäksi... Kuolemantuomio tuli jo ensimmäisellä lääkärikäynnillä: elinaikaa oli enää muutamia kuukausia.

Jyri ja tyttäremme Mirkka valmiin talon olkkarissa.
Kuva Avotakasta.
Remonttimiehet ansaitulla tauolla. Koti on kohta valmis.
Jyri ja nykyisin 40-vuotias poikamme Juhana.
Dingon Autiotalo ilmestyi 1984. Se soi radiossa usein ja palautti mieleeni oman Autiotalomme. Miellyin kappaleeseen ehkä juuri sen vuoksi. Asuimme Kotkassa jo kolmatta rintamamiestaloamme  tuolloin. Pidän vanhoista puutaloista, ne hengittävät ja luovat tunnelmaa, joka usein puuttuu uusista, vaikkakin kauniista valmistaloista.  Ja se tekemisen riemu, kun oli nuorempi... Nyt leskenä ja kerrostalosasukkaana ei auta kuin muistella ja katsella vanhoja kuvia. Myös Ruoveden kesät Jyrin lapsuudenkodissa ovat olleet korvaamattomia ja voimauttavia.


Autiotalomme oli osa Lemmenlaaksoa:

3 kommenttia:

Mustikkatyttö kirjoitti...

Kaunis kirjoitus! Minunkin (vuonna 2003 edesmennyt) ensimmäinen puolisoni oli hyvin kätevä käsistään. Hän rakensi talopaketista (Ulkokatto ja ulkoseinät -vaiheesta) eteenpäin ja lähes valmiiksi talomme.Ehdimme asua siinä vain jokusen vuotta yhdessä. Paljon suloisia muistoja jäi. Yhteen aikaan mekin asuimme Järvenpäässä, Se on minusta kiva kaupunki ja hienooa luontoakin on jäljellä.. :)

Okariina kirjoitti...

Kiitos Mustikkatyttö. Oletkin jäänyt nuorena leskeksi, mutta nyt asiat ovat mallillaan, eikö..

Mustikkatyttö kirjoitti...

Niin, jäin aikoinaan 10 kuukauden ikäisen poitsun ja esikoululaisen yksinhuoltajaksi, kun mieheni kuoli yllättäen 38-vuotiaana ja itse olin silloin jonkun verran nuorempi. Sittemmin olen avioitunut uudelleen, josta liitosta minulla on ens kuussa 10-vuotta täyttävä poika ja tämä vauvelityttö. Aika paranraa haavoja, vaiikka aluksi oli hirveää. Kauniit muistot jäivät ensimmäisestä miehestäni elämään ja niin vain elämä jatkui kuitenkin ja nyt taas on monessa suhteessa asiat hyvin

Tosin viime helmikuussa yksi rakas, minua nuorempi, minulle tärkeä ihminen kuoli myös yllättäen ja taas on ollut vauvailon rinnalla myös hyvin raskastakin aikaa. Semmoista vuoristorataa se elämä on. Mutta ajan myötä varmaan taas olo helpottuu ja nyt on jo parempi olo kuin helmikuussa.

Kiitos käynnistä!