28. elokuuta 2011

Saarikosken Maailmasta muutti maailmani

Lapsuusaikojeni Saima Harmaja sai jäädä vähäksi aikaa hyllyyn, kun Pentti Saarikosken neljäs runokokoelma "Maailmasta" ilmestyi 1961. Luin 15-vuotiaan innolla kirjan kannettomaksi ja nuhruiseksi (joka on vain kunniaksi mille hyvänsä teokselle). 
Videolla lauluyhtye Muksut esittää Saarikosken runon "Niinkuin vierasta maata" vuodelta 1966.
  

26. elokuuta 2011

Iloa 20 sentillä

Ostin lähetyskirppikseltä nuken pään. En tiedä, onko se tehdas- vai kotitekoinen. Jotenkin itämainen look. Ajattelin tehdä sille pitkän, hoikan vartalon ja jonkin tyyliin sopivan mekon. Voisihan tämä olla polkkatukan perusteella vaikka 20-luvun jatsityttö. Ajattelin siis tehdä; en ole kovin hyvä näprääjä. Pää maksoi peräti 20 senttiä.
Ehkä pää on jonkun itse muovailema. 
Sama se, minusta "hän" on jotenkin 
filosofinen epätäydellisyyksineen.

21. elokuuta 2011

Köhler-kissani ei ollut mikään pehmolelu

Minulla on paljon muistikuvia 1950-luvulta, mutta vähän esineitä. Äitini nimittäin hävitti paljon lapsuuteni tavaroita, kun vanhempani muuttivat toiselle paikkakunnalle. Onneksi olin ottanut omaan kotiini mukaan yhden kopallisen muistoja, myös tämän leikeissä kuluneen peltikissan. Isäni osti sen 1952. Se on vieterivetoinen, lattialla hauskasti kierähtelevä katti.


Netistä löytyi samanlainen keräilykissa vielä alkuperäispakkauksessaan, hinta 225 euroa. Tällä minun kisullani taitaa olla enää muistoarvo. Se on syntynyt Köhlerillä, U.S. Zone Germanyssä 1950 ja valmistettu kierrätyspellistä. Isäni kertoi, että näitä tehtiin käytetyistä säilyketölkeistä. Saksa on aina ollut johtava kierrätysmaa. Linkistä pääset ihailemaan ihania peltileikkikaluja alkuperäisinä:

http://www.hollandtoys.com/Tin%20Toys%201940-19601.htm

Hyvinkään Wanha villatehdas

Hyvinkään Wanhan Villatehtaan historia alkoi 1892 Ossian Donnerin perustettua villakehräämön nykyiseen kaupungin keskustaan ja päättyi 1993 Valvilla Oy:n konkurssiin. Ossian Donnerilla ja villatehtaalla on erikseen ja yhdessä mielen-kiintoinen menneisyys, johon voi tutustua netissä.


Hyvinkään kaupunki osti kiinteistön 1990-luvun lopulla. Tehdasalueella toimii yrityksiä ja muun muassa lasten ja nuorten taidekeskus sekä teatteri ja liikunta-tiloja. Hyvinkään kaupungintalo muutti villatehtaan viimeistämörakennuksen saneerattuihin tiloihin viime maaliskuussa. Entinen virastotalo on purettu.
Onhan se hienoa herättää vanhat tehdasmiljööt uuteen elämään, mutta vähemmän hienoa purkaa vasta 1978 valmistunut kaupungintalo kauppakeskuksen tieltä. Raha taisi taas ratkaista. Kuvasin osan tehdasta muutama päivä sitten vieraillessani Hyvinkäällä. Tältä näytti entinen kaupungintalo suihkulähteineen:

16. elokuuta 2011

Iloinen polkupyörä

Vanhan kunnostaminen kannattaa aina. Pyysin poikaani viemään kesämökkinaapurilta aikoja sitten kierrättyneen, meidän nuorten pilalle spreiaaman romufillarin liiterin nurkista hyötyjätekeskukseen. Hän ei onneksi vienyt, vaan poisti vanhat maalit vanteita myöten, antoi pyörälle uuden iloisen ilmeen, kunnosti jarrut ja voiteli kettingit. Nyt pyörä on hienompi kuin uutena. Ihan turhaan ostimme kalliin nuorisopyörän keväällä. No, toisaalta tämä on maalla, toinen kaupungissa. Tytöt olivat yhtä iloisia kuin fillarikin. Naapuri vilkutteli hymyillen pyörän nähtyään. Hän antoi sen aikoinaan saatesanoilla: " Ette sitten jätä tätä mihinkään lojumaan, vaan viette kaatikselle, jollei ole käyttöä." No nyt on.

14. elokuuta 2011

Palava taivas

Don't forget: beautiful sunsets need cloudy skies... (Paul Coelho)
Löysin muistitikultani tämänkin pilvikatoksen, joka ilahdutti taivaan tarkkailijoita Järvenpään yllä 15.10.2009 klo 18.15.      
En ole käsitellyt kuvaa mitenkään. Asun neljännessä kerroksessa ja seurailen taivaallisia tapahtumia parvekkeeltani. Seuraavassa auringonnousu- ja laskuaikoja Suomessa. Mukava linkki:
http://www.moisio.net/taivas/aurinko.php

10. elokuuta 2011

Villiintynyt maisema


Kolme vuotta  sitten  ihailin  asuntoni  ikkunasta  erään  puretun  mökin  villiintynyttä puutarhaa.  Liljat, sireenit ja omppupuut kukoistivat, 
ja jänöjussit ilahduttivat lapsia. Kuvat ovat tästä puutarhasta. 
Seuraavana keväänä paikalla temmelsivät raivaussahat. Niitä seurasi maansiirto- ja junttauskalusto; sain aitiopaikalta seurata kerrostalojen syntyä alusta asti. Alakuvassa näkymä työhuoneestani entiseen ompputarhaan.  Tänä  keväänä  taloon muuttivat ensimmäiset  asukkaat.  Jänöt käyvät vielä ihmettelemässä keitaansa katoamista.

9. elokuuta 2011

Ara-maljakko oli joka kodin arkiromantiikkaa

Arabian arkikäyttöön suunniteltuja Ara-maljakoita oli melkein jokaisessa kodissa, kun olin lapsi. Ara-osasto valmisti näitä tuotteita 1938-1950.  Kuvassa on keskellä apelleni kuulunut maljakko ja vasemmalla Arabian teekaadin. Oikealla olevan rasian valmistajaa en tiedä.


Maljakko on punaista fajanssia eli ara-massaa, joka on päällystetty läpi-kuultavalla tinalasitteella. Polttamattomalle lasitteelle on maalattu käsin ku-viot, jonka jälkeen värit ovat sulautuneet lasitteeseen poltossa. Ara-tuotteiden pääasiallinen suunnittelija oli Arabian taiteellinen johtaja Kurt Ekholm. Hänestä kannattaa lukea enemmän linkistä:
Kiitos käynnistä!