14. helmikuuta 2014

Ystävänpäiväruusuja omaishoitajille


Kävin labrassa, jonka jälkeen pistäydyin kahvilassa ottamassa lääkkeeni. Vain yhdessä pöydässä oli tilaa; sain kohdata erään äidin ja hänen pyörätuolissa istuvan iloisen ja puheliaan tyttärensä. Äiti oli jo harmaatukkainen, mutta näytti enkeliltä. Kerroin hänelle ottavani lääkkeen, koska voin niin huonosti labran jälkeen. Ystävystyimme hetkeksi. Hän kertoi neljästä lapsestaan, joilla kaikilla (myös pyörätuolissa istuneella tyttärellä) oli ykköstyypin diabetes. Vanhin tytär oli jo sokeutumassa ja muidenkin sairaus oli vakavaa laatua. Äiti oli kaikkien lastensa omaishoitaja. Hänen uskomaton elämänasenteensa antoi minulle paljon ajateltavaa ja unohdin hetkeksi omat sairauteni kipuineen.

Hyvää ystävänpäivää kaikille; toivottavasti emme
unohda toisiamme tavallisinakaan päivinä.

12. helmikuuta 2014

Puolalainen julistetaide puhuttelee


Oheinen taidekalenteri on Puolan suurlähettiläänä Suomessa toimineen Stanislaw Stebelskin lahja miehelleni 2003 (katso linkki). Kannen julisteessa mainostetaan Zbigniew Zakiewczin lastenkirjaan perustuvaa näytelmää, jota on esitetty varsovalaisessa teatteri Rozrywkissa. Julisteen taiteili liettualainen Stasys Eidrigevicius (s. 1949). Hän on myös kuvanveistäjä, valokuvaaja ja performanssitaiteilija. Parhaiten taiteilija tunnetaan lastenkirjojen kuvittajana. Hän on menestynyt kansainvälisesti ja on saanut teoksillaan yli 40 palkintoa.


Tämä on taiteilija Jerzy Czerniawskin (s. 1947) teatterijuliste näytelmään, joka pohjautuu Nobel-ehdokkaanakin olleen kirjailija Witol Gombrowiczin (1904-1969) absurdiin romaaniin Ferdydurke. Teoksen päähenkilö on mies, joka kolmekymppisenä joutuu takaisin kouluun, koska on naimaton (lienee viitannut Gombrowiczin homouteen). 
Ferdydurkea on esitetty Varsovan Powszechny-teatterissa, jonka johtajaksi elokuvaohjaaja Andrzej Wajda tuli 1990. Lyyrinen ja hillityistä väreistä pitävä taiteilija Jerzy Czerniawski on saanut useita palkintoja, mm. Lahden toisessa julistebiennaalessa 1977.


Käänsin tänään taas kalenteristani uuden kuvan ihmeteltäväkseni. Tässä mainostetaan englantilaista, 1987 valmistunutta elokuvaa I wish you were here, joka on ohjaaja, käsikirjoittaja ja näyttelijä David Lelandin (s. 1947) kansainväliseen kuuluisuuteen nostanut esikoistyö. En kyllä yhtään tiedä, miten tuo ilmeikäs kahvikuppi liittyy leffaan. Taiteilija on Stasys Eidrigevicius. Kaikkia näitä ja paljon muita puolalaisia julisteita myydään netissä.


Kuvassa on Puolan julistetaiteilijoiden ("Puolan koulun") kansainvälistä tunnettavuutta edistävän gallerian juliste. Varsovalainen galleria on perustettu 1976 ja toiminut vuodesta 1980 alkaen osoitteessa Hoza 40.
Nykyisin yksityisen gallerian omistavat taidehistorioitsija Nina Rozwadowska ja taidemaalari Andrzej Stroka. He järjestävät useita näyttelyitä vuosittain ja tekevät yhteistyötä Krakovan, Varsovan ja Lodzin korkeatasoisten taidekoulujen, Olsztyn ja Wałbrzychin kaupunkien sekä eri Euroopan maissa toimivien Puolan kulttuurikeskusten kanssa.
Kesäkotimme seinällä oleva monimerkityksinen juliste on saatu Puolan suurlähettiläältä 2003, kuten aikaisemmin esittelemäni kalenterikin.

Videoituja Andrzej Strokan maalauksia Marilyn Monroesta:



http://outi-autio.blogspot.fi/2013/07/puolalaista-huipputaidetta-ruovedella.html

4. helmikuuta 2014

Napuen taistelusta 300 vuotta 19.2.

Napuen taistelusta tulee kuluneeksi 300 vuotta 19. helmikuuta. Jumalanpalvelus kaatuneiden esi-isiemme muistoksi lähetetään Isonkyrön kirkosta 16.2. klo 10.00. 
Taistelu oli Suuren Pohjan sodan (1700-1721) viimeinen Suomessa käyty kenttätaistelu, joka käytiin Isossakyrössä 19. helmikuuta 1714. Venäläiset saivat siinä merkittävän voiton kenraali Carl Gustaf Armfeltin johtamista Ruotsin karoliinijoukoista. Taistelusta on katsottu alkaneen isonvihan aika. Ruotsi-Suomea hallitsi Pohjan sodan alkaessa vasta 17-vuotias Kaarle XII.

Topeliuksen Maamme-kirja: ".... Koko Suomi oli vihollisen käsissä, pakolaisia purjehti joukoittain Ruotsiin. Turun akatemia oli aivan autiona. Kuudentuhannen miehen kera Armfelt seisoi PälkäneelIä. Siellä venäläiset kulkivat hirsilautoilla Mallasveden poikki ja pakottivat kovan taistelun perästä suomalaisen sotajoukon vetäytymään pohjoiseen päin. Napuen kylän pelloille Isossakyrössä Armfelt pysähtyi odottamaan venäläisiä. Hänellä oli silloin 4.300 soturia ja 1.500 aseistettua talonpoikaa. Häntä vastaan samosi Venäjän paras sotapäällikkö, ruhtinas Galitzin, mukanaan 12.000 miestä, ja 19 päivänä helmikuuta v. 1714 oli Napuen eli Isonkyrön taistelu.
Suomen sotajoukko oli kolme päivää seisonut lumessa ja pakkasessa, molemmin puolin jäätynyttä Kyrönjokea. Kello 11 aamupäivällä venäläiset tulivat jäätä pitkin ja karkasivat suomalaisten kimppuun joen oikeanpuolisella rannalla, tuulen tupruttaessa tuiskulunta ja palavasta kylästä savua näille vasten silmiä. Kahdesti torjuttiin rynnäkkö, vihollisen rivit hajoitettiin, suomalaiset valtasivat kuusi tykkiä.
Voitto näytti varmalta, kun kenraali De la Barre suomalaisten ratsumiesten kanssa yht’äkkiä lähti pakoon, joten ainoastaan Turun läänin ratsuväki jäi paikalle. Venäläisten rivit järjestyivät taas, suomalainen jalkaväki joutui umpisaarroksiin, ja sen kimppuun käytiin joka taholta; voitto muuttui veriseksi tappioksi. Talonpojat joutuivat epäjärjestykseen ja kaatuivat; sotamiehet asettuivat neliöön ja pitivät puoliaan kuolemaan asti. Useimmat upseerit ja 2.500 miestä kaatui, eräs aliupseeri komensi kolmen rykmentin jäännöksiä.
Armfelt taisteli viimeisten joukossa ja murtautui läpi vihollisten Laihian metsään. Ruhtinas Galitzin oli menettänyt 3.000 miestä, ja kuitenkin hän puhui suomalaisten urhoollisuudesta kunnioittavasti. Kunnia oli pelastettu, mutta maa oli menetetty.
Seuraavana keväänä oli Kyrönjoki niin täynnä kuolleita, ettei sen vettä pitkään aikaan saattanut juoda. Meidän ajan viljavat peltovainiot joen rannoilla kätkevät kaatuneiden lahonneet luut. "


Napuella kaatuivat ainakin seuraavat suorat esi-isäni :
Heikki Heikinpoika Housu, Juho Simonpoika Jakku, Lauri Jaakonpoika Pelkonen, Juho Heikinpoika Tuuri, Jaakko Antinpoika Iso-Kukko, Yrjänä Matinpoika Bindar, Yrjänä Matinpoika Lill-Mullo, Juho Jaakonpoika Mahlanen, Juho Jaakonpoika Iso-Hakomäki, Matti Martinpoika Jaakola. Vähä-Ryöväriltä on suden syömäksi merkitty esiäitini Maria. Lisäksi muita suvun jäseniä kaatui tai vangittiin lukuisa joukko, joista mainittakoon: Pukin talosta kaatuivat esi-isäni Mikon pojat Jaakko ja Matti, Torkolta pojat Tuomas ja Antti, Bindar Marttilan kohdalle on merkitty kaatuneina Mikko ja hänen poikansa Juho, murhatuksi äiti Maria Agneta ja poisviedyiksi pojat Elias ja Jacob, suden syömäksi on tullut poika Tuomas.

3. helmikuuta 2014

Yhteisvastuukeräys alkoi. Saattohoidossa on monenlaisia mahdollisuuksia

Syöpään kuollut mieheni sai hyvää loppuajan hoitoa Ruoveden terveys-keskuksen sairaalan yksityishuoneessa, mutta päivisin hän vietti muutaman tunnin perheen kanssa rakkaassa lapsuudenkodissaan (kesäkodissamme) aivan loppuun asti. Hain hänet aamulla ja vein illalla takaisin. Kipulääkkeet annettiin sairaalasta mukaan. Sairaanhoitaja kävi silloin, kun tarvittiin. Vanhin tyttäremme saattoi lopulta isänsä viimeiselle matkalleen eräänä elokuun alun aamuyönä Ruoveden sairaalassa:


Sosiaali- ja terveysministeriö on antanut saattohoitoa koskevat suosituk-set. Tavoitteena on antaa potilaalle saattohoitopalvelut mahdollisuuksien mukaan siellä, missä hän asuu ja elää ja turvata omaisten ja läheisten mahdollisuus osallistua hoitoon potilaan toivomalla tavalla.
Tämän vuoden Yhteisvastuukeräyksellä parannetaan kuolevien saattohoitoa Suomessa.
Ulkomaisissa kohteissa, esimerkiksi Guatemalassa parannetaan koulutuksen avulla alkuperäiskansoihin kuuluvien ihmisoikeustilannetta:
Kiitos käynnistä!