7. kesäkuuta 2013

Tiutisen saaristokoulu täytti keväällä 100 vuotta

Tiutisen koulua kävivät 1910 syntynyt isäni ja kaksi hänen nuorempaa sisarustaan sekä serkkujaan, myös muutama oma serkkuni ja pikkuserkkuni. Tiutisen työväenyhdistyksellä ja urheiluseura Pyrinnöllä on myös suvulleni monella tavoin historiallinen merkitys. Työväentalolla olen käynyt lapsena usein iltamissa ja yhdistyksen merkkivuosijuhlissa. Vaikka en itse ole asunut Tiutisessa, vain viettänyt siellä kesiäni, tunnen saaren läheiseksi. Alla isäni luokkakuva Tiutisen koulusta ehkä vuodelta 1923. Hän on opettajan vieressä oikealla.


Eine Laine 
1892 – 1970 
Kotkan Tiutisen koulu oli hiljattain lakkauttamisuhan alla, mutta toimeliaat tiutislaiset pelastivat koulunsa - ainakin toistaiseksi. Kirjahyllyssäni on Eine Laineen muistelmat, ja koska en koulun historiaa viitsi enää toistaa, lainaan otteen kirjasta: "Veljeni Yrjö oli saanut ensimmäisen paikkansa Tiutisen kansakoulussa, jossa hänestä tehtiin johtajaopettaja. Koulu oli juuri perustettu, sille rakennettiin paraikaa omaa taloa. Toistaiseksi opetus tapahtui tien toisella puolella olevan työväentalon ahtaissa suojissa.

Yrjö halusi tutustuttaa minut uuteen elämänympäristöönsä ja näyttää työpaikkaansa, hän järjesti minulle asunnon tuttavaperheessään Tiutisessa ja kirjoitti: tule heti. Ja niin minä lähdin matkaan pienine faneriaskeineni, enhän aikonut viipyä kauan. Yrjö oli Kotkan asemalla vastassa hevosella ja reellä. Ajoimme ensin kaupungin läpi itärannalle ja siitä jään poikki puolitoista kilometriä Tiutisen saareen. Rantaan päästyämme katselin uteliaana ympärilleni: pelkkää lumista metsää joka puolella. Mietin hiljaa itsekseni, miten ihmeessä täällä kannatti koulua pitää, kun ei asumuksiakaan näkynyt missään. Vihdoin pilkotti puiden välistä ystävällinen valo. Se oli posteljooni Muurin koti, johon minun oli määrä asettua asumaan. Vastaanotto oli sydämellinen. Yrjöstä pidettiin kovasti, sen näki kaikesta.
Vasta seuraavana päivänä sain Tiutisesta kokonaiskuvan. Saari oli kilometrin pituinen ja kaksi kilometriä leveä. Saaren eteläpäässä oli norjalainen laatikkotehdas ja pohjoispäässä Hallan yhtiön lautatarha.

Vanhat kuvat Tiutisen Facebook-sivulta: 
Kotkan Työväen Osuuskaupan Tiutisen myymälä.
Alla:  Tiutisen Työväentalo ensimmäisen laajennuksen jälkeen.
TY:n kuva-arkistosta.

Keskellä saarta oli osuuskauppa, työväentalo ja rakenteilla oleva koulutalo. Ja saaren takaosassa vasta asumukset, pieniä mökkejä sikin sokin vieri vieressä. Asukkaita oli silloin jo yli 3500, niin että kyllä kouluun oppilaita riitti. Heti Tiutisen pohjoispuolella oli Hallan saari, jonka yhdisti Tiutiseen kapea, kaiteeton puusilta.
Heti ensi tutustumiselta miellyin Tiutiseen. Mereen olin tottunut jo pienestä pitäen, ja yksinkertainen, luonnonläheinen elämä tuolla karulla saarella viehätti suurkaupunkiin tottunutta nuorta tyttöä. Ei ollut katuja eikä valoja, työläisten mökit olivat romanttisia pienine puutarhoineen, matka Kotkaan jännittävää seikkailua meren yli. 
Saaren asukkaat muodostivat eristyneisyydessään eheän, kiinteän yhteisön, kaikki tunsivat toisensa ja toistensa elämän. Huhtikuun aikana valmistui sitten koulurakennus. Saimme ison, valoisan kolmen huoneen ja keittiön asunnon, vieläpä saunan ja läävänkin, jossa pidimme sikaa. 
Yrjöllä oli työtä melkein liikaa. Koulutyönsä ja siitä johtuvien kotitöidensä ohessa hän antoi viulutunteja, laatikkotehtaan norjalaisille suomen kielen tunteja, opettipa hän vanhoja ihmisiä lukemaankin. Sitten olivat vielä kuoro- ja näytelmäharjoitukset. Minäkin liityin Hallan näytelmäseuraan, jota Yrjö johti. Oli jotakin tavatonta siinä, että opettaja kuului työväenyhdistyksen johtohenkilöihin. Sosiaalidemokraattiseen puolueeseen kuuluminen ei ollut virkamiehille sallittua. Mutta Yrjö vain johti näytelmäseuraansa ja kirjoitti Eteenpäin-lehteen poliittisia kirjoitelmiaan.
Tiutisen näytelmäseura oli Hallan työväenyhdistyksen alaosasto, ja se toimi Tiutisen pienessä työväentalossa, jossa ei ollut näyttämön takaisia tiloja nimeksikään. Kansakoululla me aina pukeuduimme ja sitten juoksimme tien yli työväentalolle näyttelemään. Aina esityksen jälkeen oli tanssia, jota hanuri säesti....."

Tästä urkeni "Suomisen perheen mummun", Eine Laineen pitkä ja ansiokas näyttelijänura. Kirja kannattaa lukea kokonaisuudessaan. Uskoisin sen löytyvän kirjastoista nimellä "Eine Laine: Pitkä päivä paistetta ja pilviä. Muistelmia."

http://fi.wikipedia.org/wiki/Tiutisen_koulu
Kiitos käynnistä!