29. elokuuta 2012

Ruovesi ja Järvenpää inspiroivat

Ruovesi tunnetaan ehkä parhaiten Akseli Gallen-Kallelan erämaa-ateljee Kalelasta, mutta nykyisinkin siellä asuu vakituisina ja kesäasukkaina suuri joukko kuuluisia kulttuurin ammattilaisia, jotka vaalivat perinteitä ja haluavat myös luoda uutta; tämä kesä oli jälleen täynnä korkeatasoisia tapahtumia. Paikkakunnan harrastajataiteilijatkin ovat omaa luokkaansa. Kuvasin tähän Ruoveden vaakunasymbolin, upean kirkkovene Eevan, joka olisi haluttu rahdata Sevillan maailmannäyttelyn Suomen osastolle 1992. Paviljongin suunnitelleita nuoria arkkitehteja oli inspiroinut Ruoveden Helvetinkolu. Hanke kariutui kuljetusongelmiin.

Eevan on aikoinaan rakentanut Pekka Särkinen eli Särki-Pekka.
Se on kuljettanut n. 60 henkilöä, suurimpina pyhinä jopa 100.
15-hankainen Eeva on 20,3 m pitkä. Venekaunotar siirrettiin
Ruoveden kirkkomaalle Tuuhosen kylästä 1923.

Muutin reilut neljä vuotta sitten Ruoveden kulttuurikunnasta Järvenpään kulttuurikaupunkiin, joka tunnetaan parhaiten Jean Sibeliuksen Ainolasta. Ruovedellä näen rannaltamme Kalelan ja täällä Ainola on kivenheiton päässä. Sibelius kuului Tuusulanjärven taiteilijayhteisöön, joka sai alkunsa Juhani Ahon ja hänen puolisonsa Venny Soldan-Brofeldtin muutettua Tuusulanjärven rannalle Aholaan. Lähellä ovat myös Pekka Halosen Halosenniemi ja Aleksis Kiven kuolinmökki, eikä hänen syntymäkotiinsa Palojoellekaan ole pitkä matka. Alvar Aallon suunnittelema Villa Kokkonen on Järvenpään uusimpia kulttuurinähtävyyksiä.
Sibelius-Akatemian kurssikeskus Kallio-Kuninkala on yksi Järvenpään helmistä, jonka kotisivulla kannattaa pistäytyä ja katsella kuvagalleriaa.

27. elokuuta 2012

Kiulukoiden aikaan

Eliaksen yrttitarha on mukava sivusto kasveistamme Lönnrotin hengessä. Kaivelin sieltä vähän jutun juurta kuvalleni, jossa esiintyy kaupungin keskustassa marjova Rosa rugosa eli kurttulehtiruusu. Rosa rugosa on kuulemani mukaan tehokas tienvarsien ilmansaasteiden poistaja. Kurttulehtiruusun kiulukoiden käyttöä haittaa siementen runsaus, mutta ne kypsyvät aikaisemmin kuin monien muiden lajien. Rosa rugosaa kannattaa kerätä vähän syrjemmältä.


Kosmetiikassa ruusu puhdistaa, rauhoittaa ja virkistää ihoa. Höyrytyksiin, naamioihin, kasvovesiin, voiteisiin ja kylpyihin voidaan käyttää tuoreita ja kuivattuja lehtiä, terälehtiä ja marjoja. Eteeristä öljyä käytetään hajuvesissä ja aromaterapiassa mm. masennukseen ja ahdistukseen.

Ruusunmarjajauheesta:
http://outi-autio.blogspot.com/2011/06/ruusunmarja-on-superruokaa-nivelille.html
Tästä avautuu portti Eliaksen yrttitarhaan:
http://www.tts.fi/Eliaksenyrttitarha/kasvit/ruusu.htm
Ohjeita:
http://www.simolanrosario.com/artikkelit/ruusunmarjat-2.html

19. elokuuta 2012

Matti Mullon kylvö alkoi Vähästäkyröstä


Sukututkimusta tehdessäni oli suurena apunani jo aiemminkin mainitsemani vilppula.com -sivusto. Pohjalaisella perusteellisuudella koottu valtaisa tietokanta on ehtymätön. Siellä on julkaistu myös vähäkyröläisen esi-isäni Matti Mullon jälkeläiset 
1500-luvulta tähän päivään; yli 13.000 henkilöä puolisoineen. Sukututkimus on useille jonkinlaista nimien kalastelua, ehkä osittain minullekin. Tuttujen, kaukaistakin sukua olevien henkilöiden löytäminen lisää harrastuksen kiinnostavuutta. Juurien kultaamiseksikin sitä kutsutaan. 

Matti Mullon suoriin jälkeläisiin kuuluvat monien joukosta poimimani Fredrika Runeberg, Kaarlo ja Emilie Bergbom, Juhani Aho, Kersti Bergroth, Pentti Saarikoski, Jorma Ollila, Paavo Lipponen jne. Näistä useimmat kuuluvat myös Sursilleihin. On kai kuitenkin oltava samaa mieltä sisareni kanssa siitä, että kaikki suomalaiset ovat sukua keskenään ja lopulta koko ihmiskunta.
Kulttuurinimet oli mukava löytää siksikin, että Pentti Saarikoski oli yksi nuoruuteni idoleista. Juhani Ahon lastut ovat aivan ihania, samoin Kersti Bergrothin karjalaismurteiset teokset.
Fredrika Runeberg veti minua erityisesti puoleensa, kun järjestimme Ruovedellä kulttuurisihteeriaikoinani 2-3 Runeberg-aiheista tilaisuutta vuodessa (perinne jatkuu). Fredrika nouseekin joukosta ehdottomaksi suosikikseni; hän käsitteli kaikissa teoksissaan naisen asemaa kriittisesti.

Kuvan kirjan esittely:
http://www.tammi.fi/kirjat/-/product/no/9789513150976;jsessionid=EAF436160C369397E5BAA82167269ED2

Ahon lastuja: http://www.biomi.org/aho/

18. elokuuta 2012

Sähköä ilmassa


Luin äskettäin Christer Sundqvistin ja Mustikkatytön blogipostauksia otsikon aiheesta. Olen aina uskonut sähkön ja kännyköiden terveyshaittoihin. Tietokoneen näytön värinä taas aiheuttaa tutkijoiden mukaan muutoksia aivosähkökäyrään ja voi laukaista herkille migreenikohtauksen. Klassinen migreeni on oma riesani.
Kuvani on elokuisesta ilotulituksesta. Samalta taitaa aivoissani näyttää, kun olen aikani tässä koneen ääressä istuskellut. Koululääketiede ei toistaiseksi myönnä sähkön tai tietokoneiden ja puhelinten säteilyn aiheuttavan ongelmia Suomessa. Kannattaakin valita sanansa, kun menee oireitaan valittamaan; luulosairaan kirjoihinhan sitä helposti joutuu. Joskus on ollut toisinkin: 1970-luvulla sain työpaikkalääkärin todistuksella vapautuksen mainososastomme reprokameran käytöstä, koska sain sen välkynnästä migreenikohtauksia.

1. elokuuta 2012

Olympiamuisto tämäkin: Suuren Tapsan polvella 1958

Tapio Rautavaara ja
Assi Nortia elokuvassa
Salakuljettajan laulu
Katkelma päiväkirjastani, 
jota pidin 12-vuotiaana
"1.3.1958. Olin juuri tullut tänne Maija-tädille Tiutiseen hiihtolomalle isän kanssa, kun kuulin, että täällä on Rautavaara-juhla. Se alkoi Työskillä klo 20.15, kun Tapsa, Topi ja Ritala myöhästyivät 15 minuuttia. Meillä oli hyvin hauskaa. Siellä soitettiin, laulettiin, kerrottiin vitsejä ja muuta. Tapsa ampui jousella maaliin, ja minä ihmettelin, kuinka hyvä ampuja hän on. Illalla, kun se juhla loppui, tulivat esiintyjät Maija-tädille kylään. Tapsa jutteli isän kanssa, ja muut soittelivat levyjä. He olivat täällä autolla, jota haitaristi Ritala ajoi. Kun Tapsa puristi kättäni, hän rusensi kuin gorilla. Hän on ainakin 2 m pitkä. Isä yritti saada minua vinttiin nukkumaan, mutta Tapsa sieppasi minut polvelleen istumaan ja sanoi, että antaa tytön valvoa, kun on harvinaisia vieraita."

Isäni ja Rautavaara, molemmat laulu- ja urheilumiehiä, olivat tutustuneet vuosia aikaisemmin yhteisen ystäväperheen luona. Viimeisen kerran vanhat kaverukset kohtasivat sattumalta kesällä 1979 Käpylän Karjalatalolla; isäni oli siellä sotaveteraanikokouksessa ja Tapsa kahvilla. He istahtivat samaan pöytään vaihtamaan kuulumisia ja kehuivat kilpaa toistensa nuorek-kuutta. Isäni kuoli saman kesän elokuussa ja Tapsa kuukautta myöhemmin: 25. syyskuuta.
Tämä muistelu on uusinta. Alkuperäisen tekstin julkaisin marraskuussa 2008. 
Kiitos käynnistä!