Kun Arvo Ylppö kuulusteli läksyjäni

Katselin juuri arkkiatri Risto Pelkosen haastattelua studio55:ssä. Hän kertoi 
legendaarisesta Arvo Ylpöstä.

Olin marraskuussa 1956 pari viikkoa arkkiatri Arvo Ylpön potilaana Helsingin lastenklinikalla päänsärkykohtausteni vuoksi, ja ohjelma toi mieleeni paljon muistoja. Ikäviin muistoihin kuuluvat monet tutkimustoimenpiteet ja minua sairaampien lasten voinnin seuraaminen. Mukavia muistoja ovat muun muassa hoitajien äidillisyys ja Arvo Ylpön välittömyys.

Normaalien osastokiertojen lisäksi arkkiatri kävi työpäivänsä päätyttyä itse juttelemassa pienten potilaittensa kanssa; minuakin hän kehui ahkeraksi koululaiseksi, kun tein läksyjä sairaalassa. Muistan hänen jopa kuulustelleen maantiedon tehtäviäni.

Arvo Ylppö kuunteli kanssamme myös radiouutisia, joissa oli esillä sekä Melbournen olympialaiset että Unkarin kansannousu. Eräänä iltana arkkiatri lainasi isäni pöydälle jättämän Urheilijan Joulu -lehden, jota selaili keskittyneesti. Ilmeisesti jokin artikkeli oli hänestä erityisen mielenkiintoinen, koska lehti jäi sille tielleen. 

Ruokavaliohoidokseni Arvo Ylppö ehdotti "buddingeja, buddingeja, paljon erilaisia buddingeja". Entä selvisikö päänsärkykohtausteni syy? Ei vielä silloin. Migreeniksihän vaiva myöhemmin osoittautui ja poden sitä edelleen.

Klikkaa kuvaa!

Yksi lapsenlapsistani syntyi ennen aikojaan ja häntä hoidettiin Helsingin lastenklinikan keskososastolla. Empaattisempaa hoitohenkilökuntaa en ole missään nähnyt. Lapsi selvisi hyvin ja on nyt ikäisekseen aika pitkä 10-vuotias. Arvo Ylppöä saamme kiittää nykyisestä keskoshoidon tasosta.

Porvoossa Ruotsalaisuuden päivänä 2011

Herra Vihtori Peltonen (kirjailija Johannes Linnankoski) oli Werner Söderströmin kutsumana toimittajana uudessa Uusimaa-lehdessä, jonka näytenumero ilmestyi joulukuussa 1894. Hän kirjoitteli artikkeleita muun muassa kieli- sekä torppari- ja työväenkysymyksistä.

Toimittaja Peltonen oli myös mukana perustamassa Porvooseen suomen-kielistä oppikoulua, joka aloitti toimintansa syksyllä 1895 Porvoon Suo-malaisen Yhteiskoulun nimellä (nykyisin Linnankosken lukio), sekä vuonna 1896 Porvoon Suomalaisten yhdistystä. Kuvassa yhteiskoulun ensimmäinen toimitalo.

Uuteen lehteen suhtauduttiin karsaasti, ivallisesti ja myös epäluuloisesti; varsinkin kielikysymys oli kiivaan kirjoittelun aiheena. Vuonna 1899 toimittaja Peltonen kirjoitti helmikuun manifestista rohkean pääkirjoituksen, josta seurasi lehden lakkauttaminen kuukaudeksi. Tämä tosin vain lisäsi lehden arvostusta ja suosiota.

Vaatimus- vai toivelista?

Lahjatoivomukset alkavat olla ajankohtaisia. Tässä pätkä parin vuoden takaisesta blogipostauksestani, joka käsitteli lasten kirjeitä joulupukille.

Kuluttajatutkimuksesta poimittua: Ensimmäisen toivomustyypin kirjeet esittelivät pitkän listan erinäisiä brändejä tai tuotteita. Tähän luokkaan kuuluvia toivojia nimitämme tavarataivaan tahtojiksi. Valtaosa kirjeistä kuuluu tähän luokkaan. Tyttöjen ja poikien kirjeitä on tässä ryhmässä melkein yhtä paljon, mutta pisimmät toivelistat löytyvät tyttöjen kirjeistä. Paikoin toiveet ilmaistiin jopa tuotekuvaston sivun, hinnan ja ostopaikan tarkkuudella. Kohde voi olla tietty brändi, väri tai malli, muu ei kelpaa...

Eräs suosittu tyttöjen harrastus näkyy pian 11-vuotiaan tyttärentyttäreni ottamassa kuvassa, jossa poseeraa hänen iso japanilainen muotinukkensa. Nukeista enemmän tässä linkissä:

http://www.mollamania.net/

Kirjeistä joulupukille:
http://www.kulutustutkimus.net/nyt/wp-content/uploads/2009/04/5halkoahoetal-09.pdf

http://www.taloussanomat.fi/kauppa/2007/12/16/kulutushysteria-nakyy-lasten-lahjatoiveissa/200731947/12

Joulupukin päätontun kommentti alemmassa linkissä: – Riipaisevinta suomalaislasten kirjeissä on se, kuinka paljon niissä pyydetään yhteistä aikaa koko perheelle. Kunpa perheet edes jouluna hiljentyisivät olemaan yhdessä ja tekemään aivan arkisia asioita. Menetettyä aikaa ei tarvitsisi korvata tavaralla, päätonttu toivoo.