7. syyskuuta 2012

Kävelyllä Järvenpäässä


Jottei kaikki blogissani olisi niin eilistä, lisäilen tänne satunnaisotoksia lähialueeltani. Alkajaisiksi kuva Järvenpään urheilukentän parkkikselta; käynnissä jonkun koulun liikuntatunti. Kuva kertoo nykyisestä elämän-menosta - ja elintasosta. Tuollainen "kevari" ei ole mikään halpa vekotin.


Näin aurinkoista (ja kuvaushetkellä rauhallista) oli kävelykatu Jannella elokuun lopulla. Janne on entinen vilkasliikenteinen Sibeliuksenkatu (viralli-sesti vieläkin).
Kävelykatu on kaupungin sykkivä keskus, joka alkaa rautatieasemalta ja päättyy Tuusulanjärven Rantapuistoon. Jannen varrella voi käydä shoppai-lemassa erikoisliikkeissä, kuten vaikka Marimekossa ja Pentikillä sekä nauttia virvokkeita monilla terasseilla, joista yhden katolla Elviskin esiintyy (ainakin näyttää häneltä).

4. syyskuuta 2012

Luontoyhteys hoitaa masennusta ja kipuja

Tutkimusten mukaan luontoterapia ja luontoyhteys hoitavat masennusta ja stressiä sekä nopeuttavat sairauksista paranemista. Esimerkiksi leikkauspotilaat toipuvat nopeammin, jos ikkunasta avautuu puistomaisema. He tarvitsevat vähemmän kipulääkkeitä ja toipuvat nopeammin kuin seinää tuijottaneet.
Tuon luettuani sain palavan halun muuttaa takaisin maalle. Olen kipupotilas, ja vaivani ovat taas valloillaan kesän jälkeen. Turhaa valittamista tietenkin, kun on niin paljon asunnottomia ja huonokuntoisempia ihmisiä kuin minä. Tästä sain taas eilen muistutuksen, kun läheisen Invalidien koulutuskeskuksen nuoret tulivat vastaani vauhdikkailla pyörätuoleillaan rupatellen iloisesti Paralympialaisista. Mutta kuitenkin: kaipaan maalle.



Kuvat ovat mökkirannastamme ja läheiseltä Kautunharjulta Ruoveden selälle. Tuohon maisemaan on pian nousemassa omakotialue. En olisi uskonut, että tämäkin maisema muuttuu. Onneksi olkoon sinulle, jonka uusi koti tulee olemaan täällä.

http://www.mielenterveysseura.fi 

29. elokuuta 2012

Ruovesi ja Järvenpää inspiroivat

Ruovesi tunnetaan ehkä parhaiten Akseli Gallen-Kallelan erämaa-ateljee Kalelasta, mutta nykyisinkin siellä asuu vakituisina ja kesäasukkaina suuri joukko kuuluisia kulttuurin ammattilaisia, jotka vaalivat perinteitä ja haluavat myös luoda uutta; tämä kesä oli jälleen täynnä korkeatasoisia tapahtumia. Paikkakunnan harrastajataiteilijatkin ovat omaa luokkaansa. Kuvasin tähän Ruoveden vaakunasymbolin, upean kirkkovene Eevan, joka olisi haluttu rahdata Sevillan maailmannäyttelyn Suomen osastolle 1992. Paviljongin suunnitelleita nuoria arkkitehteja oli inspiroinut Ruoveden Helvetinkolu. Hanke kariutui kuljetusongelmiin.

Eevan on aikoinaan rakentanut Pekka Särkinen eli Särki-Pekka.
Se on kuljettanut n. 60 henkilöä, suurimpina pyhinä jopa 100.
15-hankainen Eeva on 20,3 m pitkä. Venekaunotar siirrettiin
Ruoveden kirkkomaalle Tuuhosen kylästä 1923.

Muutin reilut neljä vuotta sitten Ruoveden kulttuurikunnasta Järvenpään kulttuurikaupunkiin, joka tunnetaan parhaiten Jean Sibeliuksen Ainolasta. Ruovedellä näen rannaltamme Kalelan ja täällä Ainola on kivenheiton päässä. Sibelius kuului Tuusulanjärven taiteilijayhteisöön, joka sai alkunsa Juhani Ahon ja hänen puolisonsa Venny Soldan-Brofeldtin muutettua Tuusulanjärven rannalle Aholaan. Lähellä ovat myös Pekka Halosen Halosenniemi ja Aleksis Kiven kuolinmökki, eikä hänen syntymäkotiinsa Palojoellekaan ole pitkä matka. Alvar Aallon suunnittelema Villa Kokkonen on Järvenpään uusimpia kulttuurinähtävyyksiä.
Sibelius-Akatemian kurssikeskus Kallio-Kuninkala on yksi Järvenpään helmistä, jonka kotisivulla kannattaa pistäytyä ja katsella kuvagalleriaa.

27. elokuuta 2012

Kiulukoiden aikaan

Eliaksen yrttitarha on mukava sivusto kasveistamme Lönnrotin hengessä. Kaivelin sieltä vähän jutun juurta kuvalleni, jossa esiintyy kaupungin keskustassa marjova Rosa rugosa eli kurttulehtiruusu. Rosa rugosa on kuulemani mukaan tehokas tienvarsien ilmansaasteiden poistaja. Kurttulehtiruusun kiulukoiden käyttöä haittaa siementen runsaus, mutta ne kypsyvät aikaisemmin kuin monien muiden lajien. Rosa rugosaa kannattaa kerätä vähän syrjemmältä.


Kosmetiikassa ruusu puhdistaa, rauhoittaa ja virkistää ihoa. Höyrytyksiin, naamioihin, kasvovesiin, voiteisiin ja kylpyihin voidaan käyttää tuoreita ja kuivattuja lehtiä, terälehtiä ja marjoja. Eteeristä öljyä käytetään hajuvesissä ja aromaterapiassa mm. masennukseen ja ahdistukseen.

Ruusunmarjajauheesta:
http://outi-autio.blogspot.com/2011/06/ruusunmarja-on-superruokaa-nivelille.html
Tästä avautuu portti Eliaksen yrttitarhaan:
http://www.tts.fi/Eliaksenyrttitarha/kasvit/ruusu.htm
Ohjeita:
http://www.simolanrosario.com/artikkelit/ruusunmarjat-2.html

19. elokuuta 2012

Matti Mullon kylvö alkoi Vähästäkyröstä


Sukututkimusta tehdessäni oli suurena apunani jo aiemminkin mainitsemani vilppula.com -sivusto. Pohjalaisella perusteellisuudella koottu valtaisa tietokanta on ehtymätön. Siellä on julkaistu myös vähäkyröläisen esi-isäni Matti Mullon jälkeläiset 
1500-luvulta tähän päivään; yli 13.000 henkilöä puolisoineen. Sukututkimus on useille jonkinlaista nimien kalastelua, ehkä osittain minullekin. Tuttujen, kaukaistakin sukua olevien henkilöiden löytäminen lisää harrastuksen kiinnostavuutta. Juurien kultaamiseksikin sitä kutsutaan. 

Matti Mullon suoriin jälkeläisiin kuuluvat monien joukosta poimimani Fredrika Runeberg, Kaarlo ja Emilie Bergbom, Juhani Aho, Kersti Bergroth, Pentti Saarikoski, Jorma Ollila, Paavo Lipponen jne. Näistä useimmat kuuluvat myös Sursilleihin. On kai kuitenkin oltava samaa mieltä sisareni kanssa siitä, että kaikki suomalaiset ovat sukua keskenään ja lopulta koko ihmiskunta.
Kulttuurinimet oli mukava löytää siksikin, että Pentti Saarikoski oli yksi nuoruuteni idoleista. Juhani Ahon lastut ovat aivan ihania, samoin Kersti Bergrothin karjalaismurteiset teokset.
Fredrika Runeberg veti minua erityisesti puoleensa, kun järjestimme Ruovedellä kulttuurisihteeriaikoinani 2-3 Runeberg-aiheista tilaisuutta vuodessa (perinne jatkuu). Fredrika nouseekin joukosta ehdottomaksi suosikikseni; hän käsitteli kaikissa teoksissaan naisen asemaa kriittisesti.

Kuvan kirjan esittely:
http://www.tammi.fi/kirjat/-/product/no/9789513150976;jsessionid=EAF436160C369397E5BAA82167269ED2

Ahon lastuja: http://www.biomi.org/aho/

18. elokuuta 2012

Sähköä ilmassa


Luin äskettäin Christer Sundqvistin ja Mustikkatytön blogipostauksia otsikon aiheesta. Olen aina uskonut sähkön ja kännyköiden terveyshaittoihin. Tietokoneen näytön värinä taas aiheuttaa tutkijoiden mukaan muutoksia aivosähkökäyrään ja voi laukaista herkille migreenikohtauksen. Klassinen migreeni on oma riesani.
Kuvani on elokuisesta ilotulituksesta. Samalta taitaa aivoissani näyttää, kun olen aikani tässä koneen ääressä istuskellut. Koululääketiede ei toistaiseksi myönnä sähkön tai tietokoneiden ja puhelinten säteilyn aiheuttavan ongelmia Suomessa. Kannattaakin valita sanansa, kun menee oireitaan valittamaan; luulosairaan kirjoihinhan sitä helposti joutuu. Joskus on ollut toisinkin: 1970-luvulla sain työpaikkalääkärin todistuksella vapautuksen mainososastomme reprokameran käytöstä, koska sain sen välkynnästä migreenikohtauksia.

1. elokuuta 2012

Olympiamuisto tämäkin: Suuren Tapsan polvella 1958

Tapio Rautavaara ja
Assi Nortia elokuvassa
Salakuljettajan laulu
Katkelma päiväkirjastani, 
jota pidin 12-vuotiaana
"1.3.1958. Olin juuri tullut tänne Maija-tädille Tiutiseen hiihtolomalle isän kanssa, kun kuulin, että täällä on Rautavaara-juhla. Se alkoi Työskillä klo 20.15, kun Tapsa, Topi ja Ritala myöhästyivät 15 minuuttia. Meillä oli hyvin hauskaa. Siellä soitettiin, laulettiin, kerrottiin vitsejä ja muuta. Tapsa ampui jousella maaliin, ja minä ihmettelin, kuinka hyvä ampuja hän on. Illalla, kun se juhla loppui, tulivat esiintyjät Maija-tädille kylään. Tapsa jutteli isän kanssa, ja muut soittelivat levyjä. He olivat täällä autolla, jota haitaristi Ritala ajoi. Kun Tapsa puristi kättäni, hän rusensi kuin gorilla. Hän on ainakin 2 m pitkä. Isä yritti saada minua vinttiin nukkumaan, mutta Tapsa sieppasi minut polvelleen istumaan ja sanoi, että antaa tytön valvoa, kun on harvinaisia vieraita."

Isäni ja Rautavaara, molemmat laulu- ja urheilumiehiä, olivat tutustuneet vuosia aikaisemmin yhteisen ystäväperheen luona. Viimeisen kerran vanhat kaverukset kohtasivat sattumalta kesällä 1979 Käpylän Karjalatalolla; isäni oli siellä sotaveteraanikokouksessa ja Tapsa kahvilla. He istahtivat samaan pöytään vaihtamaan kuulumisia ja kehuivat kilpaa toistensa nuorek-kuutta. Isäni kuoli saman kesän elokuussa ja Tapsa kuukautta myöhemmin: 25. syyskuuta.
Tämä muistelu on uusinta. Alkuperäisen tekstin julkaisin marraskuussa 2008. 

23. kesäkuuta 2012

Sukuni ovat nyt kansien välissä

Aloin kirjoittaa omakohtaisia muistojani vanhempieni suvuista vuonna 1994. Teimme mieheni kanssa myös tutkimusretken äidinäitini kotitilalle Pohjois-Pohjanmaalle. Talon nykyiset asukkaat kertoivat talon historiasta. Kävimme lisäksi kunnantalolla ja seurakunnassa. Myöhemmin lajittelin perintökuvamme, joihin olin onneksi ehtinyt pyytää henkilötiedot äidiltäni ennen hänen kuolemaansa.
Vuosien "tutkimukseni" ovat nyt kansien välissä: 6 osaa, joissa kussakin kymmeniä A4-kokoisia sivuja sukupuineen, muisteluineen ja valokuvineen. Mukana on myös paljon kirjeenvaihtoa ja muita dokumentteja. Olen koonnut sivut esittelykansioiden muovitaskuihin. Kuvassa pari niistä.
Äitini isän suvut 1400-luvun alkuun asti ovat löytyneet pääosin vilppula.com -sivustolta, jonne on kirjattu ilmeisesti kaikki Etelä-Pohjanmaan suvut. Isäni juuret johtavat puolestaan Länsi-Karjalaan ja Kymenlaaksoon, pääosin Virolahdelle ja Kymiin. Tietoja on löytynyt heimo- ja sukukirjoista.


Kirjojen teko taittoineen on vienyt paljon aikaa, vaikka melkein kaikilla suvuillani on sukuseura. Kuutsalon Autioita on tutkinut FT Veli-Matti Autio. Hän on myös julkaissut kirjan "Kuutsalo, saari Kotkan kupeessa" sukuluetteloineen. Kauppisen sukuseuralta löytyi kirjoja mieheni isän suvusta. Nettikirjeenvaihdolla olen saanut rakennettua myös mieheni äidin sukupuun. Kiitos kaikille tiedoista. Mitähän alkaisi seuraavaksi... 

16. toukokuuta 2012

Liebster Blog -kiertopalkinto


Satu Kantojärvi osoitteesta http://satuntarinat.blogspot.com/ palkitsi blogini antamalla sille bloggaajien toisilleen jakaman kiertopalkinnon. Sydämellinen kiitos hänelle. Suosittelen liittymään hänen mielenkiintoisten, omaakin aihepiiriäni sivuavien tarinoittensa lukijoihin. Idea tässä on, että bloggaajat palkitsevat mielestään maininnan ansaitsevat blogit ja palkinnon saaneet puolestaan kierrättävät palkintoa eteenpäin.
Tässä kiertopalkinnon ohjeet:
1. Kiitä antajaa ja linkitä hänen blogiinsa
2. Valitse viisi suosikkiblogiasi jolla on alle 200 lukijaa, ja kerro se heille jättämällä kommentti
3. Kopioi ja liitä palkinto blogiisi
4. Pyydä palkinnon saaneita jakamaan sen eteenpäin viidelle suosikkiblogilleen

Koska en osaa valita, kierrätän tässä ja nyt palkinnon kaikille, joiden juttuja enemmän tai vähemmän aktiivisesti luen, ja joilla on alle 200 seuraajaa. Jokainen on palkinnon ansainnut. Linkit:


12. toukokuuta 2012

Pieni aikamatka Helsinkiin


Lapsillani on monen polven helsinkiläisiä esivanhempia sekä minun että varsinkin isänsä puolelta. Löysin hänen äitinsä esivanhemmista mm. hienosepän kisälli (klensmedsges.) Anders Malmstenin ja vaimonsa Helena Stenmanin. Heidät vihittiin Helsingissä historiallisena vuonna 1792; Kustaa III murhattiin maaliskuussa ja Ranskassa elettiin keskellä vallan-kumousta. 1700- ja 1800-luvun vaihde oli eloisan ja puutaloja täynnä olevan Helsingin ja sen asukkaiden elämässä suurten muutosten aikaa.



Äitini vanhemmat Sofia Merilä(inen) Limingasta ja Jaakko Jaakonpoika Jaakola Vähästäkyröstä vihittiin Helsingissä 1908.
Äitini syntyi 1911 perheen ensimmäisessä kodissa Josafatinkadun varrella, silloin vielä keskeneräisessä Kalliossa, josta he 1920-luvulla muuttivat Kymiin. Kuvissa vuodelta 1957 olen vanhempieni kanssa keväisellä sunnuntaikävelyllä Kustaa Vaasan muistomerkillä lähellä Käpylän kotiamme. Tälle paikalle Helsinki perustettiin 1550. Ihailimme aina keväisin myös läheisen Vanhankaupunginkosken putouksella Vantaanjoen jäiden lähtöä. 
Linkit: Käväisin 1700-luvun ja 1900-luvun alun Helsingissä, kun Stadia ei vielä ollut. Kannattaa lähteä retkelle.

1700-luku: http://www.hel2.fi/kaumuseo/turistit/index.html
http://www.hel2.fi/kaumuseo/panoraamat/kallionkirkko/josafat_1.html
http://kaino.kotus.fi/www/verkkojulkaisut/julk125/helsinki/helsinki_1908.shtml
Designpääkaupunki: http://www.helsinginuutiset.fi/artikkeli/102088-muotoilua-kivikaudesta-tulevaisuuteen

10. toukokuuta 2012

Retkellä Fort Slavan raunioilla 1931

Ruotsinsalmen merilinnoituk-seen kuuluu parikymmentä eri varustusta. Uloimpana on pyö-reä,  halkaisijaltaan 75-metrinen Kunnian Linnake, Fort Slava Kukourin saarella. Vuosien 1792-94 aikana taidokkaasti rakennettu linnoitus raunioitui Krimin sodassa 1855.
Kuvassa vanhempani ovat ystä-vineen retkeilemässä Kotkan Fort Slavan raunioilla, lyhyen soutumatkan päässä kotisaares-taan Tiutisesta. Kameran takana oli isäni.
Tässä Wikipedian kuvassa Fort Slavan kunnostettua osaa 2009.

9. toukokuuta 2012

Kuutsalo-valssi, säv. Toni Edelmann

Levy on kaunis sekä katsella
että kuunnella.
Iloisena mainostan, että Toni Edelmann on säveltänyt Kuutsalolle oman valssin. Tonilla on kanssani yhteiset juuret Vanhalan suvun kautta. Vanhin tunnettu esi-isämme Kuutsalossa on Abraham Niilonpoika Wanhala (1685-1753), joka vihittiin 1715 Kymissä Liisa Matintyttären kanssa. Liisa kuoli 40-vuotiaana synnytykseen 14.4.1734. Sukupuun on laatinut FT Veli-Matti Autio.
 Tilasin levyn Kuutsalo Seuran sivulta ja nyt odottelen postia onnellisena.

Lisäys 10.5.2012: Posti saapui juuri. Kiitos kauniista levystä. Sisältö: Kuutsalo-valssi - Laulu saariston kauneudesta - Kesäyö - Sorkan mänty - Viimeinen keikka - Meripojan epäluuloballadi - Lumienkeli - Kesäunelma - Vanha ruuhi - Satujen saaret - Väsyin ja läksin rannalle - Minä rakastan Kuutsaloa - Lumottu maa - Kantelkallion päällä - Kuutsalo-valssi 2. Nimekkäimmät laulajat Tonin lisäksi ovat Vesa-Matti Loiri (Meripojan epäluuloballadi), Eija Ahvo (Väsyin ja läksin taas rannalle) ja Eero Väre (Lumottu maa, joka on Tonin isän säveltämä). 

2. toukokuuta 2012

Matthias Thomae & Decretum Upsaliense

Katolilaiseksi kääntynyt kuningas Juhana III oli vuonna 1576 hyväksyttänyt niin sanotun "Punaisen kirjan" kirkon jumalanpalvelusjärjestykseksi. Suomessa "punainen liturgia" otettiin vastaan maltillisesti, mutta Ruotsissa se jakoi mielipiteitä. 
Juhanan jälkeen kuninkaaksi tuli Sigismund, joka myös oli katolilainen. Tässä tilanteessa punaista liturgiaa vastustanut Kaarle-herttua kutsui talvella 1593 koolle Upsalan kokouksen, jonka päätösasiakirjan myöhemmin allekirjoitti 192 suomalaista pappia Turun pappeinkokouksessa 19.6.1593.
Yksi allekirjoittajista oli esi-isäni, Lapuan 1. kappalainen Matthias Thomae.

Upsalan kokouksen asiakirja vuodelta 1593
Matti Tuomaanpoika (Matthias Thomae) oli Lapuan kappalainen ainakin jo 1593 (Confessio Fidein vuoden 1693 painetussa suomennoksessa ”Cappalaiset. – – Pohjan Maalla. – – Matthias Thomae Lapisa.”) Hän sai Kaarle-herttuan kirjeellä 13.9.1594 paloapua korvaukseksi tulipalon aiheuttamista vahingoista ja 29.9.1594 vuotuiseksi ylläpidokseen lukkarin-verosta 10 tynnyriä viljaa. Matti Tuomaanpoika asui Liuhtarin tilalla viimeistään vuodesta 1600 ja maksoi siitä kymmenykset 1611. Hänen vaimonsa Agneta (Agnes) piti leskenä Liuhtarin tilaa hallussaan ainakin vuoteen 1623.
Kuva on sivulta kokkola.fi/historia/nuijasota/uppsala

1. toukokuuta 2012

Virtuaaliretkellä vappuna


Sain sisareltani pari vuotta sitten Rooman tuliaisena oikealla olevan matkamuistonaamion, joka innoitti lähtemään virtuaaliretkelle Italiaan. Vasemmalla on roomalainen mosaiikki, joka esittää teatterinaamioita 100-luvulta ja kuuluu Musei Capitolinin kokoelmiin. Voit vierailla siellä alla olevan linkin kautta. Aika paljon olen matkustellut, mutta Roomaan en ole vielä päässyt. Onneksi nämä hiirimatkat ovat helppoja ja edullisia. Alemmassa linkissä on erilaisia naamioita näin vapun iloksi.

Lähde Roomaan: 
Teatterinaamioita: 
Kiitos käynnistä!