21. huhtikuuta 2012

Heikki Yrjänänpoika Pukki, vähäkyröläinen kirjanoppinut

Esi-isästäni Heikki Yrjänänpojasta kerrotaan Vähänkyrön kunnan kotisivulla: "Kansanihmisten kirjoitustaidosta on todiste jo 1600-luvulta. Heikki Yrjänänpoika Pukin muistiinpanot ovat vanhin tunnettu näyte talonpojan luku- ja kirjoitustaidosta Suomessa." 
Kuva: Kylänraitti Vähänkyrön Merikaarrossa. Museovirasto/RHO
Maria Kurtén 2007.


Eteläpohjalaiset Juuret: Tietoa ja tarinoita 4/5:
"Kirjoitustaitoiset talonpojat olivat vielä 1600-luvulla harvinaisuuksia, saati sitten, että heidän tuotantoaan olisi säilynyt nykypäiviin saakka. Vähänkyrön Kuuttilan kylän Pukin talossa asui kuitenkin kirjoitustaitoinen ja suomenkielinen mies, Heikki Yrjänänpoika Pukki (1620-1684). Hänen kirjoitelmiaan on säilynyt tähän päivään saakka. Pukin suvussa oli Armas Luukon tutkimuksen mukaan samanaikaisesti kolme kirjoitustaitoista miestä, Heikin veli Simuna (Simon), joka käytti Bock-nimeä ja toimi henkikirjurina ja revisiomittarina Liivinmaalla (kuollut v. 1682) ja Tuomas Jaakonpoika Pukki, joka palveli vaasalaisen suurkauppias Herman Rossin kirjurina ja avioitui vuonna 1674 toisen suurkauppiaan, Joosef Beijarin, tyttären kanssa. 
Heikki Yrjänänpoika Pukki toimi veronkantajana Vähässäkyrössä. Yksi mielenkiinnonaihe Heikki Pukin kirjoituksissa on se, että niistä löytyy suuri määrä 1600-luvulla käytössä olleita henkilönimiä, jotka hän on piirtänyt parhaalla mahdollisella taidollaan:
laurin päiuä, Laurin päivä
escoi ercin poica, Esko Erkinpoika
hanus tuori, Hannu Tuori
mici Simunan poica, Mikki Simunanpoika" jne.

Heikin alkuperäistä, arvokasta muistiinpanokokoelmaa säilytetään Helsingin yliopiston kirjastossa:
Maliniemi, Aarno - Kaukoranta, Toivo (julk.) Vähäkyröläisen talonpojan Heikki Yrjänänpoika Pukin suomenkieliset muistiinpanot vuosilta 1664 - 1684 1927: 110
http://www.etelapohjalaiset-juuret.fi/files/jacob_jaakko_vai_jaska.pdf

http://sukututkijanloppuvuosi.blogspot.com/2008/06/poikkeusyksilit.html

7. maaliskuuta 2012

Arjen historiaa Tiutisesta: Kopparuukin väkeä

Tässä jatkoa Tiutisesta kertovalle sarjalleni, jota julkaisen saaren Facebook-ryhmässä: Alhaalla olevassa linkissä ilmenee, että Gutzeitin Tiutisen laatikkotehtaan ("kopparuukin") työläiset lakkoilivat vuonna 1934. Muutama hauska tehtävänimike listalta: penkkari, kaappari, skaavari, transporttimies, kaapan penkkari, lossaaja, purumylläri, sliippari, rispari, merkkipoika ja remmisuutari. Linkissä on lakkoon osallistuneiden luettelo, jossa on kattava kokoelma tiutislaisia. Ylempi kuva on vuodelta 1926 ja alempi lakkovuodelta.

Äitini on alhaalla toinen vasemmalta ruudullisessa essussaan.
Isäni on 4. oikealta tummassa paidassa, lippis päässä.
He muuttivat Helsinkiin -38 ja opiskelivat pysyvät ammatit sodan jälkeen
Laatikkotehtaalla on oma mielenkiintoinen historiansa tulipaloineen kaikki-neen, mutta sitä voivat kiinnostuneet tutkia netistä hakusanoilla. Tässä ote Museoviraston sivulta:
Tiutinen kasvoi 1900-luvun alkupuolella ilman kaavallista suunnittelua etupäässä Hallan 1875 perustetun sahan ja Tiutisen laatikkotehtaan työväestön asuinalueeksi. Ensimmäiset rakennustontit vuokrattiin Helilän kylän mailta 1902. Laatikkotehtaan tulipalo 1913 vauhditti rakentamista, joka oli vilkasta ensimmäisen maailmansodan syttymiseen asti. Tiutinen oli 1930-luvulla yksi Suomen tiheimmin asuttuja alueita.
Lakossa olleet: http://www.genealogia.fi/hakem/luettelo072s.htm
Museovirasto/Tiutinen: http://www.rky.fi/read/asp/r_kohde_det.aspx?KOHDE_ID=4461

Perhealbumi: Käy eespäin väki voimakas... Tiutisen Pyrinnön muistoja

Alla olevassa kuvassa on teksti: "Tiutisen katuviestin lähtö 1938. Juoksijat vasemmalta oikealle: L. Jäntti, V. Huovila, M. Sakki, G. Redsven, L. Autio,
V. Vitikainen, Svensson ja V. Lempinen". Huomioni kiinnittyy juoksuasuihin; on varmaan ollut kylmä kevätpäivä.



Tämän kuvan teksti: "Palokuntien välisen viestin voittajat Tiutisessa 1937. Seisomassa vasemmalta oikealle: U. Koivisto, V. Vitikainen, V. Räsänen,  P. Kurko, L. Autio, O. Jansson ja E. Vitikainen. Edessä: E. Sakki, V. Lempinen ja T. Raussi"
Isäni on ylärivissä kolmas oikealta vieressään neljäntenä serkkunsa Pentti Kurko. Eturivin keskellä on Pyrinnön painijalegenda Vilho Lempinen, josta kerrotaan seuran 60-vuotisjuhlajulkaisussa:
"Vilho Lempinen on saavuttanut 10 TUL:n mestaruutta, edustanut liittoamme Wienin ja Antwerpenin työläisolympialaisissa, saavuttaen viimemainituissa kultamitalin ja kilpaillut lisäksi mm. Unkarissa, Saksassa, Norjassa, Ruotsissa ja Eestissä, saavuttaen sarjassaan Pohjoismaiden mesta-ruuden sekä Suomen armeijan mestaruuden."

5. maaliskuuta 2012

Perhealbumi: ystävykset Tiutisen Pyrinnöstä

Vanhempani ja heidän ystävänsä urheilivat 1920-30 -luvuilla 1907 perus-tetussa Tiutisen Pyrinnössä. Äitini läheinen ystävä, Isa Koisio (s. Liukko), oli TUL:n tähtihiihtäjätär, joka voitti valtakunnan tason mestaruuksia, usein miehensä Veikon valmentamana. Heidän monista saavutuksistaan kerrotaan seuran juhlajulkaisuissa. Lisäksi Urheilun Pikkujättiläisestä mainitaan Isa Liukko. Myös isäni oli Pyrinnön monien lajien palkittu aktiiviurheilija. 

Pyrinnön hiihtäjiä 
1930-luvulla. Ylärivissä vas. V. Hillo, L. Autio, 
V. Koisio, Isa Koisio,   
A. Hackman, 
V. Virtanen, Vitikainen.
Alarivi: O. Virtanen, 
J. Mäkelä, V. Puntti, 
K. Karhu, T. Raussi, 
A. Vitikainen

Oikealla olevassa kuvassa on isäni teksti: 
"Kotkassa joskus 1929. Oltiin tulossa nuorisoseurojen välisistä hiihtokilpailuista Keisarinsataman jäältä. Kilpailut olivat minulle ensimmäiset julkiset. Siinä on Kerttu ja Isa. 
Miehet vas. oikealle: 
Veikko Koisio, minä, Heikki Raivela, 
Elis Vitikainen ja Voitto Turunen"

Alakuva: 
"Ukko- ja poikamiesten välinen hiihtokilpailu jäällä Tiutisen edustalla 
1930-luvulla".  
Kuvista saa paremmin selvää 
klikkaamalla ne suuremmiksi.

14. helmikuuta 2012

Kahden zlotyn kolikko kertoo monta tarinaa

Ranskalainen valtiomies Jean Monnet (1888 – 1979) oli  merkittävä kansainvälinen poliittinen vaikuttaja, joka osallistui useiden Keski- ja Itä-Euroopan valtioiden taloudellisten ongelmien ratkaisumallien löytämiseen. Hän oli muun muassa vakauttamassa Puolan zlotya 1927. Jean Monet oli myös yksi Euroopan yhdentymisen käynnistäjistä. Hänestä voi lukea enemmän wikipediasta.


Kokoelmieni 2 zlotyn hopeakolikkoa vuodelta 1932 koristaa Jadwigan, Puolan ensimmäisen naishallitsijan kuva. Hänet kruunattiin  kuninkaaksi 1384, vain 10-vuotiaana. Jadwigan virallinen nimi oli latinaksi Hedvig Rex Poloniae, eikä Hedvig Regina Poloniae. Tällä haluttiin korostaa hänen suvereeniuttaan hallitsijana. Jadwigaa on palvottu pyhimyksenä kuolemastaan asti, mutta puolalaissyntyinen paavi Johannes Paavali II julisti hänet autuaaksi vasta 1986 ja kanonisoi pyhäksi virallisesti 1997.

Jadwigan muotokuvaa voi  ihailla Varsovan kuninkaanlinnassa:

13. helmikuuta 2012

Józef Piłsudski 10 zlotyn hopeakolikossa 1936

Józef Piłsudski (1867–1935) oli valtiomies, sotamarsalkka, Puolan armeijan perustaja sekä maan ensimmäinen valtionpäämies (1918–1922). Puolan johtaja hän oli 1926–1935.
Piłsudski syntyi Zułówin kylässä köyhtyneeseen aatelisperheeseen. Hän kävi koulua Vilnassa ja opiskeli lääketiedettä Harkovassa. Maaliskuussa 1887 Piłsudski pidätettiin tekaistujen syytteiden nojalla yrityksestä murhata keisari Aleksanteri III ja hänet karkotettiin viideksi vuodeksi Siperiaan.
Józef Piłsudski vapautettiin 1892 ja hän liittyi puolalaisten sosialistipuolueeseen, jossa hänestä tuli johtava agitaattori. Hän alkoi julkaista maanalaista sosialistilehteä Robotnik (työläinen).
Helmikuussa 1900 Piłsudski vangittiin Varsovan linnoitukseen, ja touko-kuussa 1901 hän pakeni pietarilaisesta mielisairaalasta, jonne oli joutunut näyteltyään mielisairasta.
Lue koko jännittävä elämäkerta täältä:


Kävin taas isäni perintökätköllä etsimässä jutunjuurta ja löysin tämän painavan 10 zlotyn hopeakolikon vuodelta 1936. Józef Piłsudski oli kuollut vuotta aiemmin. Nettihuutokaupoissa näillä on melko korkea hinta. Yksi zloty jakaantuu 100 groszyyn. Kolikon oikea läpimitta on 3,4 cm.

9. helmikuuta 2012

Letzeburgin frangi 1946

Luxemburgin (Letzeburg) frangi, valuuttatunnukseltaan LUF, oli Luxem-burgin rahayksikkö ennen euron käyttöönottoa 2002. Luxemburg oli muodostanut 1920-luvulla valuuttaunionin Belgian kanssa, minkä vuoksi Luxemburgin frangin arvo oli sama kuin Belgian frangin. Valuuttaunionin ansiosta kumpaakin valuuttaa sai käyttää molemmissa maissa. Luxemburgin frangisetelit ja -kolikot olivat kuitenkin suhteellisen harvinaisia Belgian frangin rinnalla. Luxemburgin frangi jakaantui 100 centimeen.


Kuvassa isäni kätköistä löytämäni Luxemburgin frangi vuodelta 1946 mustavalkoskannattuna. Kolikon kruunapuolella  on maan nimi sen omalla kielellä: Letzeburg ja klaavapuolella maata hallinneen suurherttuatar Charlotten monogrammi.
Suurherttuatar Charlotte pakeni toisen maailmansodan alkaessa saksalais-miehitystä ulkomaille ja palasi 1945 tärkeimpänä tehtävänään maansa kansallinen eheyttäminen. Luxemburgissa korostetaan, että sodan jalkoihin joutuneet ovat kaikki yhtä lailla uhreja: keskitysleireille viedyt juutalaiset, vankiloihin teljetyt toisinajattelijat, itärintamalle pakkotyöhön joutuneet, Wehrmachtiin pakkovärvätyt nuorukaiset, vastarintaa jatkaneet sissitaiste-lijat ja pommitusten alle jääneet siviilit.
Suurherttuatar Charlotte luopui kruunusta poikansa hyväksi 68-vuotiaana 1964.

http://www.omnicoin.com/coin/969388

5. helmikuuta 2012

Rottinki kestää sukupolvelta toiselle

Kaksikymmentä vuotta sitten ostin ruokapöydän tuoleja, joissa ihastuin niiden luonnonmukaiseen ja perinteiseen Bangladesh-tyyliin. Kovasta arkikäytöstä huolimatta tuolini ovat edelleen kuin uudet. En enää muista, mistä ne ovat kotoisin, mutta jostakin Etelä-Aasiasta kuitenkin. Tuolien käsityö on usko-mattoman hienoa ja viimeisteltyä. Sohvi-kissamme mielestäkin (aina siellä, missä kamera).


Naksha-kirja kertoo Bangladeshin käsityöperinteistä. Kuvassa oleva Garo-tyylinen kori Mymensinghista on samanlaista punontaa kuin tuolini, joten päättelen niidenkin olevan samoilta seuduilta. Suomalaiset maahantuojat vakuuttavat, että heidän artikkelinsa ovat peräisin vain sellaisilta tuottajilta, jotka eivät käytä lapsityövoimaa. Parolan Rottingin kotisivulla on paljon tietoa aina muodissa olevista rottinkiesineistä. Yrityksen tuotantolaitokset sijaitsevat pääasiassa Jakartassa ja Cirebonissa, Indonesiassa.


Lainaus Parolan Rottingin sivulta:
"Tuotantolaitoksissa työskentelevät henkilöt ovat täysi-ikäisiä alansa pitkiä perinteitä vaalivia ammatin taitajia. Ammattitaitoisin käsin, huolellisella viimeistelyllä valmistetut rottinkikalusteet ovat kestäviä ja laadukkaita. Nämä ovat asioita, jotka ovat helposti nähtävissä Parolan Rottingin ensiluokkaisessa jäljessä." Koko juttu: http://www.parolanrottinki.fi/

Sokevan kotisivulta:
"Näkövammaisten valmistamilla käsityötuotteilla on pitkät perinteet Suomessa. Jo 1800 -luvulla ovat näkövammaiset valmistaneet harjoja ja koreja. Myöhemmin mukaan tulivat erilaiset rottinkityöt. Uusin tuoteryhmä on poppanatekstiilit, joiden laajamittainen valmistus alkoi 1980-luvulla."

Pieni tietoisku:
"Rottinkipalmut voivat suojella metsiä, joissa ne kasvavat, sillä palmujen keruu tarjoaa vaihtoehdon metsähakkuille. Rottingista saatavan ansion lisäksi palmujen etuja metsähakkuisiin verrattuna ovat korjuun yksinkertaisuus, kuljetuksen helppous sekä rottinkipalmujen nopea kasvu. Rottinkia kerättäessä rottinkipalmu katkaistaan juuresta ja vedetään irti puista, joiden tukemana se on kasvanut." Koko juttu: http://www.maailmankaupat.fi/tuotteet/raaka-aineet.html#rottinki

7. joulukuuta 2011

Uudistajapiispa Schauman

Kuvasin syksyllä Frans Ludvig Schaumanin muistomerkin Porvoon 
tuomiokirkolla. Hän oli Porvoon piispa ja lähteiden mukaan vuoden 1867 kirkkolain isä. 


F.L. Schauman (1810-1877) oli käytännöllisen teologian professori, yliopiston vararehtori ja valtiopäiväedustaja. SKS:n biografiatiedosto kertoo, että hän oli yksi suuriruhtinaskunnan ajan lahjakkaimmista yliopistoteologeista sekä monipuolinen yhteiskunnallinen ja kulttuurialan vaikuttaja. 
Schauman osallistui tieteenalansa kehittämiseen uuden mannermaisen tiede-yliopiston ihanteen mukaiseksi, erikoistui kirkon järjestysmuodon teologiseen ja kirkko-oikeudelliseen tutkimukseen sekä tarjosi asiantuntemuksensa poikkeuk-sellisen perusteelliseen kirkkolain uudistukseen.

15. syyskuuta 2011

Vielä on aikaa rakentaa kaappikello

Kaappikellojen valmistus Pohjanmaalla alkoi 1700-luvun alussa. Kellot olivat arvokkaita, joten aluksi niitä oli vain kirkoissa, raatihuoneissa ja kartanoissa. Tässä kuvaamani Ruoveden kirkon talonpoikaiskaappikello, joka on jo kauan näyttänyt samaa aikaa. Puoliyöhön on vielä kaksi ja puoli tuntia, armon-aikaako? Luulen, että kello ei vain toimi.


Kaappikellojen koneistojen valmistus maaseudulla oli lainvastaista vuoteen 1824 saakka, mutta tätä sääntöä ei juurikaan valvottu. Suomalaisista kellonrakentajista tunnetuimpia ovat Könnit. Kaappikellojen suosio oli korkeimmillaan 1800-luvun alkupuolella ja hiipui 1800-luvun puolivälissä, kun markkinoille alkoi tulla Euroopan kellotehtaissa sarjatuotantona valmistettuja uudenaikaisempia pöytä- ja seinäkelloja.

http://www.kellomuseo.fi/perus.html

28. elokuuta 2011

Saarikosken Maailmasta muutti maailmani

Lapsuusaikojeni Saima Harmaja sai jäädä vähäksi aikaa hyllyyn, kun Pentti Saarikosken neljäs runokokoelma "Maailmasta" ilmestyi 1961. Luin 15-vuotiaan innolla kirjan kannettomaksi ja nuhruiseksi (joka on vain kunniaksi mille hyvänsä teokselle). 
Videolla lauluyhtye Muksut esittää Saarikosken runon "Niinkuin vierasta maata" vuodelta 1966.
  

26. elokuuta 2011

Iloa 20 sentillä

Ostin lähetyskirppikseltä nuken pään. En tiedä, onko se tehdas- vai kotitekoinen. Jotenkin itämainen look. Ajattelin tehdä sille pitkän, hoikan vartalon ja jonkin tyyliin sopivan mekon. Voisihan tämä olla polkkatukan perusteella vaikka 20-luvun jatsityttö. Ajattelin siis tehdä; en ole kovin hyvä näprääjä. Pää maksoi peräti 20 senttiä.
Ehkä pää on jonkun itse muovailema. 
Sama se, minusta "hän" on jotenkin 
filosofinen epätäydellisyyksineen.

21. elokuuta 2011

Köhler-kissani ei ollut mikään pehmolelu

Minulla on paljon muistikuvia 1950-luvulta, mutta vähän esineitä. Äitini nimittäin hävitti paljon lapsuuteni tavaroita, kun vanhempani muuttivat toiselle paikkakunnalle. Onneksi olin ottanut omaan kotiini mukaan yhden kopallisen muistoja, myös tämän leikeissä kuluneen peltikissan. Isäni osti sen 1952. Se on vieterivetoinen, lattialla hauskasti kierähtelevä katti.


Netistä löytyi samanlainen keräilykissa vielä alkuperäispakkauksessaan, hinta 225 euroa. Tällä minun kisullani taitaa olla enää muistoarvo. Se on syntynyt Köhlerillä, U.S. Zone Germanyssä 1950 ja valmistettu kierrätyspellistä. Isäni kertoi, että näitä tehtiin käytetyistä säilyketölkeistä. Saksa on aina ollut johtava kierrätysmaa. Linkistä pääset ihailemaan ihania peltileikkikaluja alkuperäisinä:

http://www.hollandtoys.com/Tin%20Toys%201940-19601.htm

Hyvinkään Wanha villatehdas

Hyvinkään Wanhan Villatehtaan historia alkoi 1892 Ossian Donnerin perustettua villakehräämön nykyiseen kaupungin keskustaan ja päättyi 1993 Valvilla Oy:n konkurssiin. Ossian Donnerilla ja villatehtaalla on erikseen ja yhdessä mielen-kiintoinen menneisyys, johon voi tutustua netissä.


Hyvinkään kaupunki osti kiinteistön 1990-luvun lopulla. Tehdasalueella toimii yrityksiä ja muun muassa lasten ja nuorten taidekeskus sekä teatteri ja liikunta-tiloja. Hyvinkään kaupungintalo muutti villatehtaan viimeistämörakennuksen saneerattuihin tiloihin viime maaliskuussa. Entinen virastotalo on purettu.
Onhan se hienoa herättää vanhat tehdasmiljööt uuteen elämään, mutta vähemmän hienoa purkaa vasta 1978 valmistunut kaupungintalo kauppakeskuksen tieltä. Raha taisi taas ratkaista. Kuvasin osan tehdasta muutama päivä sitten vieraillessani Hyvinkäällä. Tältä näytti entinen kaupungintalo suihkulähteineen:
Kiitos käynnistä!