 |
| Olga Maria Elisabet ja Robert Jeremiaanpoika Autio |
Isäni isoisä Robert Jeremiaanpoika Autio (7.5.1850-13.6.1928) hakeutui nuorena miehenä synnyinsaareltaan Kuutsalosta töihin Vehkalahden Summaan, jossa asui viitisentoista vuotta. Myöhemmin hän muutti Haminaan, missä avioitui kolme viikkoa vaille 17-vuotiaan Olga Blomqvistin kanssa 1873. Pariskunta muutti 1882 takaisin Kuutsaloon kolmen Haminassa syntyneen lapsensa kanssa, ja 1887 Robert lunasti perintöoikeutensa Aution tilasta. He asuivat ensin Autionkylässä, mutta Robert rakensi sitten talon Sumarinsaaren Kaukalopohjaan.
Olga syntyi Haminassa 27.12.1856 ja kuoli Kuutsalossa 22.4.1926. Hänen äitinsä oli merimiehentytär Eva Christina Antonsdotter Kymén Haminan Pitäjänsaarelta. Evan syntymävuonna 1818 Pitäjänsaari oli merenkulkijoiden esikaupunki. Saarella asui laivureita, neljä luotsia ja 19 merimiesperhettä, joista osa ruotsalaisnimisiä. Evan merimiespuoliso Carl Henrik Blomqvist, joka oli nuorena muuttanut Kirkkonummelta Haminaan, katosi merillä 1846, jolloin Eva jäi yksin huolehtimaan lapsistaan.
 |
Olgan velipuoli, merimies Karl Henrik Blomqvist
(1838-1911) ja vaimonsa Saara s. Sipari (1839-1929)
1800-luvulla kirjassa Entisaikain Pitäjänsaari
|
Eräs sukulaiseni kirjoitti Suku Forumille
Pitäjänsaari-kirjasta:
"Vielä muutama rivi Sockenholmenista: kiinnostava paikka todella. Vuonna 1818 saarella asui n. 50 perhettä, laivureita ja merimiehiä sekä luotseja. Perheissä oli paljon lapsia ja talot pieniä. Saarella poltettiin pikeä, jota vietiin Pietariin. Omalla ”varvilla” rakennettiin laivoja. Töihin mentiin jo hyvin nuorena joko laivojen lastia purkamaan tai sitten jo merille. Merillä seilattiin ympäri maailmaa puuta vieden ja suolaa tuoden. Kun Pitäjänsaarelaiset laivanvarustajat käyttivät laivoissaan oman saaren miehiä, saattoi haaksirikko kerralla viedä hautaan toistakymmentä saaren miestä.
Pitäjänsaari-kirjasta:
"Vielä muutama rivi Sockenholmenista: kiinnostava paikka todella. Vuonna 1818 saarella asui n. 50 perhettä, laivureita ja merimiehiä sekä luotseja. Perheissä oli paljon lapsia ja talot pieniä. Saarella poltettiin pikeä, jota vietiin Pietariin. Omalla ”varvilla” rakennettiin laivoja. Töihin mentiin jo hyvin nuorena joko laivojen lastia purkamaan tai sitten jo merille. Merillä seilattiin ympäri maailmaa puuta vieden ja suolaa tuoden. Kun Pitäjänsaarelaiset laivanvarustajat käyttivät laivoissaan oman saaren miehiä, saattoi haaksirikko kerralla viedä hautaan toistakymmentä saaren miestä.
Pitäjänsaarta voi sanoa kansainväliseksikin ja monenlaista nähtiin. 1850-luvulla käytiin Krimin sotaa ja Englannin laivasto esti pitäjänsaarelaisten laivojen liikkeet. Pitäjänsaarelainen priki ”Onni” oli livahtanut merille ja kulki kaukana kotirannoilta. Mahdollisesti pitkittynyt matka sain sen miehistön karkaamaan Australiassa. Uuden miehistön kanssa priki suuntasi Bataviaan (=Indonesia), jolloin Englannin laivasto yritti kaapata laivan. Haminalainen kapteeni pääsi jollalla pakoon ja keräsi maista iskujoukon, jolla valtasi laivan takaisin. Purjehdittuaan ”Onnin” satamaan myi kapteeni laivan.
Tai mitä sanotte 14-vuotiaana merille lähteneestä Karl Robert Blomqvistista, jonka luultiin jo kuolleen, kun hän 40 vuoden poissaolon jälkeen palasi Pitäjänsaarelle englantilaisen vaimon kanssa. Blomqvistit on yksi suvuista, joista kirjassa on taulut. Tai toisesta merimiehestä, joka seilasi kotoaan norjalaisella laivalla Madagaskarille, sieltä Ranskaan, Hollantiin ja Norjaan, josta Helsinkiin ja Pietariin ja edelleen Cardiffiin ja Arkangeliin sekä Murmanskiin ja Amsterdamiin sekä Viipuriin ja Kieliin palaten sieltä kotiin. Tällä matkalla merimies oli vuoden verran. Monet saarelaiset olivat myös kielitaitoisia ja heillä oli liikesuhteita useisiin maihin. Kiintoisia tarinoita olisi muitakin, mutta tämä riittäköön."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti