13. joulukuuta 2010

Kallista Herra korvas ja kuule minua

Huoneentaulut yleistyivät Suomessa vasta 1920-luvulla, mutta niillä oli vuosisatojen kuluessa monenlaisia edeltäjiä, muun muassa säätyläistyttöjen tekemät, runosäkein koristetut liinat ja muistotaulut. Kansankulttuurissa sellaisia olivat 1800-luvun jälkipuolella tavalliset onnittelutaulut, jotka teetettiin yleensä jollakin "kylätaiteilijalla". Omissa kokoelmissani on pyyhenaulakon peiteliina, johon on kirjottu vain God Morgon. Alla on kuvaamani Juupajoen Kallenaution kestikievarimuseon huoneentaulu, jossa pyyntö: Kallista Herra korvas ja kuule minua.


Pyyheverhoni toivotus on hienosti kohokirjottu.
Voit lukea lisää huoneentauluista
Tuire Kansasen teoksesta
Kukkia ja kyyneleitä, vanhoja kirjontamalleja, Otava 1981

Nykyään painetaan kaikenlaisia tekstejä ja kuvia vaatteisiin, lakanoihin, kasseihin... Eilen tuli kävelevä huoneentaulu vastaani kaupan ovella. Isovatsaisen miehen mustassa paidassa luki suurin valkoisin kirjaimin: HÄVETKÄÄ! Aloin heti miettiä, mitä voisin hävetä ja mieleeni tuli tämä blogi. Olo muuttuikin vähän noloksi. (Klikkaa kuvat isommiksi)

http://outi-autio.blogspot.com/2010/09/satuseta-kulki-pelotta-pahankin-virstan.html

6. joulukuuta 2010

Tavarataivaan tahtojat ennen ja nyt


Joulupukin esi-isän, Pyhän Nikolauksen muistopäivää vietetään Niilon ja Nikon nimipäivänä 6. joulukuuta sekä katolisessa että ortodoksisessa kirkossa, jossa häntä muistellaan myös viikoittain joka torstai.

Pyhän Nikolauksen päivä 
Jan Steenin kotona 1600-luvulla
Hollannissa pantiin juhlapäivän aattona heinillä ja kauroilla täytetyt lasten kengät oven ulkopuolelle hartaasti odotetun Nikolauksen hevosta varten. 
Hollantilainen Jan Steen (1626-1679) on kuvannut päivän  tapahtumia maalauksessaan "Pyhän Nikolauksen juhla". Hän on suurimpia kykyjä niiden laatukuvamaalareiden joukossa, joita sanotaan 1600-luvun Hollannin pienoismestareiksi (he maalasivat pienikokoisia teoksia). Hän oli kollegoineen aikansa "valokuvaaja".
Toive- vai vaatimuslista Joulupukille 2000-luvun Suomessa?
Kuluttajatutkimuksesta poimittua: Ensimmäisen toivomustyypin kirjeet esittelivät pitkän listan erinäisiä brändejä tai tuotteita. Tähän luokkaan kuuluvia toivojia nimitämme tavarataivaan tahtojiksi. Valtaosa kirjeistä kuuluu tähän luokkaan. Tyttöjen ja poikien kirjeitä on tässä ryhmässä melkein yhtä paljon, mutta pisimmät toivelistat löytyvät tyttöjen kirjeis-tä. Paikoin toiveet ilmaistiin jopa tuotekuvaston sivun, hinnan ja osto-paikan tarkkuudella. Kohde voi olla tietty brändi, väri tai malli, muu ei kelpaa... Täällä koko tutkimus: 

4. joulukuuta 2010

Porvoon tuomiokirkon "reliikki"


Kävimme ennen vanhaan Porvoon tunnelmallisessa tuomiokirkossa ohikulkuretkillä. Osuimme kerran paikalle, kun kirkkoa peruskorjattiin. Lattialla oli vanhojen, aivan haperoiksi muuttuneiden puurakennelmien kappaleita, joista poimin yhden muistoksi. Se on juuri korjauksen kohteena olleesta saarnastuolista. En väitä puunpalasen mitään ihmeellistä viestittävän, mutta kyllä se herättää silti tunteita: joku mestarismies on sen satoja vuosia sitten veistellyt. 
Harrastan aasinsiltojen rakentelua, joten mainitsen tässä Iisalmen Kustaa Aadolfin kirkon saarnastuolin (kuvassa), jonka on veistänyt mieheni isänisä, maanviljelijä Pekka Kauppinen eli "Vattumäen Pekka" vuonna 1927. Monet saarnastuolit ovat upeita taideteoksia. Myös Rafael Blomstedtin suunnittelema ja Kauppisen Pekan veistämä iisalmelainen.

3. joulukuuta 2010

Rasiasta toiseen

Tätini ompelurasia ei ole kovinkaan kaunis tai erikoinen esine. Mitä lie 1940-lukua. Yritin nettailla tietoja, mutta mahdotontahan se oli; rasiassa ei ole muuta vinkkiä kuin kannen sisäpuolelle kirjoitettu Savitaipale 119 ja pohjassa hinta 85,-. Etsin aikani ja saavuin Savitaipaleelle Saara Heikkisen puusepänverstaaseen


Käden taiturit asuttavat pitäjäntupaa
Kirjoittanut Saija Räty, LÄNSI-SAIMAAN SANOMAT, 26.11.2010 (lyhennelmä)

Puupölyn tuoksu leijailee verstaan puolelta vastaan, kun puuseppä-artesaani Saara Heikkinen hioo työn alla olevaa keinuhevosta. Heikkisen paja pyörii Savitaipaleen vanhassa kunnantalossa jo yhdeksättä vuotta. Samoissa tiloissa työskentelee keraamikko Sari Kouki.

Heikkinen työskenteli aiemmin graafisella alalla ja asui Kuusankoskella. Oikeastaan juuri vanha kunnantalo houkutteli hänet Savitaipaleen kirkonkylään. Ennen käsityöläisten tuloa vanhalla puutalolla on ollut tehtäviä joka lähtöön.
Alkujaan pitäjäntupana palvellut talo oli kotiseutuneuvos Pertti Jurvasen mukaan Savitaipaleen ensimmäinen virallinen rakennus.
–Siellä sai oikaista penkille pitkäkseen ja jatkaa sitten matkaa. Tuvassa pidettiin kokouksia ja järjestystä piti vahtimestari, hän tietää.
Pitäjäntupa oli alun perin huomattavasti nykyistä olomuotoaan pienempi. Esimerkiksi käsityökeskuksen siipi rakennettiin väliaikaiseksi kirkoksi, kun varsinainen kirkko paloi.

Kiitos käynnistä!