6. marraskuuta 2012

Porvoossa Ruotsalaisuuden päivänä 2011

Herra Vihtori Peltonen (kirjailija Johannes Linnankoski) oli Werner Söderströmin kutsumana toimittajana uudessa Uusimaa-lehdessä, jonka näytenumero ilmestyi joulukuussa 1894. Hän kirjoitteli artikkeleita muun muassa kieli- sekä torppari- ja työväenkysymyksistä.
Toimittaja Peltonen oli myös mukana perustamassa Porvooseen suomen-kielistä oppikoulua, joka aloitti toimintansa syksyllä 1895 Porvoon Suo-malaisen Yhteiskoulun nimellä (nykyisin Linnankosken lukio), sekä vuonna 1896 Porvoon Suomalaisten yhdistystä. Kuvassa yhteiskoulun ensimmäinen toimitalo.


Uuteen lehteen suhtauduttiin karsaasti, ivallisesti ja myös epäluuloisesti; varsinkin kielikysymys oli kiivaan kirjoittelun aiheena. Vuonna 1899 toimittaja Peltonen kirjoitti helmikuun manifestista rohkean pääkirjoituksen, josta seurasi lehden lakkauttaminen kuukaudeksi. Tämä tosin vain lisäsi lehden arvostusta ja suosiota.

2. marraskuuta 2012

Vaatimus- vai toivelista?

Lahjatoivomukset alkavat olla ajankohtaisia. Tässä pätkä parin vuoden takaisesta blogipostauksestani, joka käsitteli lasten kirjeitä joulupukille.
Kuluttajatutkimuksesta poimittua: Ensimmäisen toivomustyypin kirjeet esittelivät pitkän listan erinäisiä brändejä tai tuotteita. Tähän luokkaan kuuluvia toivojia nimitämme tavarataivaan tahtojiksi. Valtaosa kirjeistä kuuluu tähän luokkaan. Tyttöjen ja poikien kirjeitä on tässä ryhmässä melkein yhtä paljon, mutta pisimmät toivelistat löytyvät tyttöjen kirjeistä. Paikoin toiveet ilmaistiin jopa tuotekuvaston sivun, hinnan ja ostopaikan tarkkuudella. Kohde voi olla tietty brändi, väri tai malli, muu ei kelpaa...


Eräs suosittu tyttöjen harrastus näkyy pian 11-vuotiaan tyttärentyttäreni ottamassa kuvassa, jossa poseeraa hänen iso japanilainen muotinukkensa. Nukeista enemmän tässä linkissä:
http://www.taloussanomat.fi/kauppa/2007/12/16/kulutushysteria-nakyy-lasten-lahjatoiveissa/200731947/12

Joulupukin päätontun kommentti alemmassa linkissä: – Riipaisevinta suomalaislasten kirjeissä on se, kuinka paljon niissä pyydetään yhteistä aikaa koko perheelle. Kunpa perheet edes jouluna hiljentyisivät olemaan yhdessä ja tekemään aivan arkisia asioita. Menetettyä aikaa ei tarvitsisi korvata tavaralla, päätonttu toivoo.

26. lokakuuta 2012

Roosa on kaunis väri


Olen vuosina 2004-2012 menettänyt keuhkosyövälle mieheni ja rintasyövälle monta ystävääni. Viimeiset suru-uutiset kantautuivat Ruovedeltä ja tästä asuintalostani vain pari päivää sitten. Joitakin tuttaviani kamppailee parhaillaan rintasyövän kanssa. Muutama on onneksi jo parantunut. Siksi Roosa nauha. Kuvaamani rosa rugosa mieheni ja ystävieni muistolle.

20. lokakuuta 2012

Romureki vuodelta 1838 sai uuden elämän

Ruoveden tunnelmallinen kotiseutumuseo vietti kesällä 80-vuotisjuhlaansa. Museo perustettiin 1932, mutta esineiden keräilyn aloitti legendaarinen kunnanlääkäri Einar Palmén jo 1920-luvulla.
Minun virka-aikanani Ruoveden kotiseutu- ja museoyhdistys luovutti museon kunnan kulttuuritoimen hallinnoitavaksi. Vanhan Suur-Ruoveden alueelta museonmäelle siirrettyihin, 1600-1800 -luvuilta peräisin oleviin rakennuksiin on kertynyt satoja, myöhemmin Museoviraston tuella luetteloituja esineitä. Siinä hommassa minäkin olin mukana ja hauskaa oli.


Museon alueella olevasta katoksesta löytyi paljon myös kelvottomilta näyttäviä rekiä, jotka olivat saaneet hävitystuomion. Mieheni kiinnostui niistä ja entisöi kuvassa olevan, vuodelta 1838 peräisin olevan kaunottaren. En olisi uskonut tästä romusta mitään enää tulevan. Nykyisin reki on Viljamakasiinissa, joka on kunnan kesänäyttelytila. Klikkaamalla viereistä kuvaa saa käsityksen urakasta.

http://www.ruovedenkotiseutuyhdistys.fi/museotoiminta.html

Kuviosahalla on monta käyttöä

Meillä on vielä varastossa kuviosaha, jolla mieheni muotoili kirjaimia kyltteihin ja teki taitavasti Ruoveden vaakunatkin kunnan virastorakennusten ulkoseinille. Ruovedellä näkee paljon hänen töitään, mutta ne tarvitsisivat pian pientä pintaremonttia. 

18. lokakuuta 2012

Arabian punaiset mokkakupit

Äitini osti 1950-luvun alussa Arabian posliinisen mokkakahvikaluston, josta jäljellä on vain muutama kupponen asetteineen ja mukavat muistot hienoista hetkistä tuttavatätien kanssa. Arabian tuotteiden kuvia on netissä valtavasti, mutta yhtään tällaista mokkakuppisarjaa en löydä. Kuppi on pieni, jota ei kuvasta huomaa: halkaisija 50 mm ja korkeus 55 mm.


Kuvasin kupin ja sen seuraksi äitini kuppien kanssa käyttämän nekan. Sarjassa oli myös sokerikko, mutta se on eksynyt joukosta. Kupin pohjassa on kruunuleima kirkkaan kultaisena ja numero 81. Nekassa on himmeämmän kultainen kruunuleima ja kaiverrus R 015. 
Mochan satamakaupuki sijaitsee Jemenissä, Punaisen meren rannalla. Se oli ennen merkittävä kahvin vientisatama, jolta sai nimensä hieno, pienistä kupeista juotava mokkakahvi. Kahvia on viljelty yli tuhannen vuoden ajan Jemenin ylängöillä ja läheisessä Etiopiassa.

25. syyskuuta 2012

Kirkko keskellä kaupunkia


Porvoon paljon kokenut ja useita kertoja tuhoutunut myöhäisgotiikkaa edustava tuomiokirkko tapuleineen pilkottaa katukuvissa melkein kaikkialla. Sen vanhimmat osat ovat 1200-luvulta. Nykyinen ulkoasu on peräisin lähinnä vuosien 1414-18 uudelleenrakentamisesta.

Kuvat ovat viimevuotiselta retkeltämme. 
Vieressä Porvoon 600-vuotisjuhla-
postimerkkisarjaa omasta kokoelmastani.

24. syyskuuta 2012

Porvoon wanhan ajan tunnelmia



Asumme aika lähellä Porvoota, joten pienellä vaivalla pääsemme aina silloin tällöin piipahtamaan menneisiin aikoihin. Nämä ovat tyttäreni muistikortilta poimittuja, kuten muutkin uudemmat Porvoon kuvat. Aurinkoisena päivänä 22.9. oli väkeä paljon liikkeellä; kuvassa satunnaisia henkilöitä. Kirkossa vietettiin myös useampia häitä. Ensimmäisen kuvan viehko ovi avau-tuu Istraan.


Tässä viimevuotisella retkellä ottamani kuva. Punamultaisten ranta-aittojen kattojen katveessa on tehty kauppaa vuosisatojen ajan. Hansa-kauppiaat saapuivat laivoillaan jokivarteen keskiajan loppupuolella. Laivoihin lastattiin voita, kuivattua kalaa, puutavaraa, tervaa ja pellavaa. Porvooseen tuotiin eksoottisia herkkuja. Aitat palvelivat myös kahvin ja tupakan välivarastoina. Tänään aitat toimivat lähinnä yksityisinä asuin- ja varastotiloina.



Vuonna 1983 syntyi Helmi Porvoon Vanhaan kaupunkiin entisöijän intohimosta. Astuessasi sisään 1700-luvun lopun taloon vanha hovimestari Helmer toivottaa sinut tervetulleeksi. Makeat ja suolaiset leivonnaiset, hyvä kahvi sekä haudutettu tee ovat kaikki tarjolla juuri sinulle. Voit nauttia herkuista Runeberginhuoneessa, Rokokoohuoneessa, Salissa tai Sinisessä huoneessa. Jokainen huone on sisustettu omalla, ainutlaatuisella tavallaan. Alakerrassa on 50 asiakaspaikkaa. Helmi on Elämys, jota et unohda. Kuvasin Helmen sisäänkäynnin marraskuussa 2011. 

Antiikkia kaupassa


Kävimme Porvoon-retkellämme myös antiikkiliikkeessä, jossa oli paljon tuttua tavaraa. Hinnatkin olivat melko kohtuulliset. Antiikkikaupan tunnelmassa voisi viipyä vaikka koko päivän. Kauppias, jonka kanssa tässä keskustelen, oli mieliammatissaan ja tiesi paljon muun muassa keräilijöiden pikkutarkkuudesta. Heidän laatuluokituksensa yleensä määrittelee alan hinnat. Minä keräilen, tai paremminkin säilytän, eteen tullutta tavaraa vain historiallisesta mielenkiinnosta. Kävimme vuosia sitten samassa kaupassa, jonka silloin omisti persoonallinen vanhempi rouva. Hän vastasi kaikkeen: "Min en myy." Millähän hän mahtoi elää, kun osti vain. 

Aleksanteri ja Ulrika suklaan lumoissa

Porvoossa ovat vielä jäljellä kaikki vuoden 1809 valtiopäivien kokousrakennukset ja talo, johon Aleksanteri I seurueineen majoitettiin. 
Tässä tyttäreni ottamassa vähän liian valottuneessa kuvassa on talo, jossa asuivat Ulrika Möllersvärdin velipuolet. Talossa nykyisin sijaitseva Porvoon Pieni Suklaatehdas kertoo pakkauksissaan romanttista tarinaa, kuinka talossa useita kertoja vieraillut keisari ja nuori Ulla istuivat kynttilän-valossa maistellen hienoa suklaata, jota neidon kapteeniveljet olivat tuoneet matkoiltaan. Ostin puodista paksun ja rasvaisen suklaalevyn, jonka söin heti; oli siis herkullinen. Tuoteseloste kertoo sen kaakaopitoisuuden olleen 44 prosenttia ja papujen Vanuatusta.


Vanuatu koostuu 83 saaresta eteläisellä Tyynellä merellä. Siellä kaakao-pavut kasvavat ohuella, mutta rikkaalla vulkaanisella maaperällä. Vanuatun alkuperäismaitosuklaa tarjoaa vahvan ja ihastuttavan kaakaon maun. 
Siniset sanat ovat linkkejä.

Porvoon raatihuone huokuu historiaa

Vuoden 1809 valtiopäivillä raatihuoneen toisen kerroksen suuressa salissa kokoontui aatelissääty ja pienessä salissa porvarissääty. Talo peruskorjattiin valtiopäivien 200-vuotisjuhlien kunniaksi.

Raatihuone rakennettiin tanskalaissyntyisen Gotthard Flensborgin johdolla 1762-64. Hän tuli Suomeen Viaporin linnoitustöihin rakennusmestariksi ja siirtyi sitten Porvoon kaupunginarkkitehdiksi vastaten palaneen kaupungin uuden keskustan rakentamisesta. Raatihuoneen pääurakoitsijana toimi pormestari Gabriel Hagert, joka oli saanut valtiopäiviltä tukea ja Uudenmaan prikaatilta sata miestä rakennustöihin. Rakennus sai lopullisen muotonsa 1700-luvun lopulla. Porvoon museon käyttöön se luovutettiin 1896.

Otsikkokuva kokoelmastani: Yksi Porvoon 600-vuotisjuhla-postimerkeistä 1946.

22. syyskuuta 2012

Myllynkivet Porvoon Puistoaukiolla


Puistoaukion tarina alkoi 1837, jolloin Vuorikadun ja Kirkkokadun alkupäästä paloi 11 puutaloa.
Puistoksi tämän muokkasi kaupungininsinööri Georg Christiern, ja hänen toimestaan tänne kerättiin maaseudulta vanhoja myllynkiviä. Puistossa on myös säveltäjä Gabriel Linséniä esittävä rintakuva, josta kerroin jo aiemmin. Kuvat nappasi tyttäreni syysretkellämme.

Syyspäivä Porvoossa


Olimme tänään perinteisellä syysretkellä Porvoossa tyttäreni kanssa. Hän kuvasi blogiani varten Gabriel Linsénin muistomerkin ja 
näkymän Sillanmäeltä.
Gabriel Linsén tunnetaan parhaiten ihanasta Kesäpäivä Kangasalla -laulustaan.

Gabriel Linsén (1838-1914) oli paitsi säveltäjä, myös soittaja ja kuoronjohtaja, joka muutti Porvooseen 1865. Hän toimi Porvoon lyseon musiikinopettajana ja Porvoon suomalaisen kirkon urkurina.  Hänen vaimonsa Natalia Linsén oli Suomen ensimmäisiä naisvalokuvaajia, joka oli opiskellut valokuvausta Viipurissa. Hän johti myös kuoroa ja toimi sekä koululautakunnassa että rouvasväenyhdistyksessä. Linkissä lisää romanttisesta pariskunnasta.

10. syyskuuta 2012

Ruusunmarja on superruokaa nivelille. Päivitys

Kiulukat kypsyvät; nyt voin sitten itse kuivata niitä ja jauhaa ihmejauheeksi, kun kaupoista ei ole löytynyt. Juttu on kesältä 2011.
Kesätalomme keittiön hyllyllä on 40 vuotta sitten kuolleen anoppini ajalta maustepakkauksia, muun muassa nämä ruusunmarjajauheet. Toinen on OKA-tuote, toinen Pauligin. En ole hennonnut hävittää niitä aikoinaan, 
ja nyt ne ovat tunnelmallisia koristeita.


Ruusunmarjajauhe on terveystuote parhaasta päästä, oikeata superruokaa. Tässäpä uusimpia tutkimustuloksia, joissa luvataan apua nivelille:
Linkistä poimittu:
"Tanskalais- ja norjalaistutkijat ovat osoittaneet, että ruusunmarjajauhe helpottaa merkittävästi nivelrikkoa ja vähentää selvästi kipulääkkeiden tarvetta. Ruusunmarjajauhe helpottaa todistetusti tulehduksia ja kipuja sekä lisää merkittävästi liikkuvuutta ja parantaa kivusta kärsivien potilaiden elämänlaatua. Tutkijat ovat myös osoittaneet, että ruusunmarjajauheen vähentää soluvaurioita ja suojaa solukalvoa."

http://mb.cision.com/Main/99/9447973/147272.pdf
Kiitos käynnistä!